Kevään korvalla alkoi tehdä mieli kunnon villapaitaa. Harmaata, perusmallia ohuehkosta villalangasta. Kapealinjaista pitopaitaa, joka istuu takin alle. Ohje löytyi Novitan nettisivulta ilmaiseksi "miesten puolelta" (enkä nyt onnistu linkityksessä (enkä rivinvälien säätelyssä), jokin vaivaa tätä bloggeria jälleen). Vaihdon vain langan seiskaveikasta Nalleksi. Ohjeen neuletiheyskin oli mielestäni suoraan sopiva Nalle-langalle. Ensin valmistui oma neuleeni mutta kun lankaa jäi, sai perheen nelivuotias myös samanlaisen.
Tänään paidat pääsivät käyttöön. Helteen jälkeen lämpötila putosi yhdessä yössä puoleen ja tuulisella peltoaukealla villapaidat olivat tarpeen. Pikkumiehen sormiakin paleli.
Yli kolme vuotta neulebloggaajan uraa takana. Ja nyt on tämä tie osaltani käyty loppuun. Elämän ruuhkavuosissa joutuu tekemään valintoja ja raivaamaan jotakin pois saadakseen tilaa muulle. Erityisesti ja edelleen hämmästelen tämän yhteisön lämminhenkisyyttä ja kannustavuutta. Ikäviä kommentteja en muista saaneeni lainkaan. Vain roppakaupalla ideoita, inspiraatiota ja mukavia hetkiä. Yhtenä kohokohtana taipaleella on ollut Kalajoki-sukan suuri suosio, joka on hämmentänyt itseäni. Siksi tuntuu hyvältä päättää taival näihin Kalajoen rannassa otettuihin kuviin. Joki on itselleni tärkeä. Sen rannoilla ajatukset asettuvat oikeisiin uomiinsa.
Joten kiitos ja hei kaikille lukijoille! Oli mukava jakaa nämä neulevuodet teidän kanssa. Ainakin EVA K. jatkaa täällä Ylivedossa, joten blogi ei hiljene. Pysykää kanavalla, niin minäkin pysyn!
5 kommenttia:
Tosi ihanat neuleet siskokulta! Elä unoha painaa välillä jarrua siellä ruuhkavuosissasi. Vauhtia on sopivasti, jos sitä riittää muun lisäksi lepoon ja lenkkeilyyn :-)
Kalamiesten upeat puserot!
Kiitos ihanista neuleideoista ja blogipostauksista! Nämäkin harmaat neuleet ovat hurjan kauniit! Kaikkea hyvää teille sinne Kalajoen varrelle!
.tiinaf
Kaikella on aikansa. Sinulta jää tänne tosi paljon hienoja töitä - kuten nyt nämäkin puserot. Olen samaa mieltä, että kaikkea ei kannata eikä ole pakko yrittää; hyvä, jos itse huomaa, milloin rajat tulevat vastaan.
Minä tosiaan jatkan täällä. Neuleetkin ovat edelleen kuvassa mukana, vaikka rönsyilenkin sinne ja tänne.
Virkistävää kesää, toivottavasti taas kohta villapaidat käyvät tarpeettomiksi :).
Kiitokset näistä kolmesta vuodesta ja kaikkea hyvää jatkossakin! Me Pujoliivin väkikin olemme olleet vähän samanlaisissa tunnelmissa, mutta ajattelimme ensin pitää kunnon tauon ja katsoa sitten sen jälkeen, joko bloggaaminen taas maistuisi (meillä toki ei ole ruuhkavuosista kyse vaan ihan yleisistä väsymyksestä).
Lähetä kommentti