Silkeissä mennään kuten kuvista näkyy. Muistaakseni (pimeys vie muistin multa..) en ole vielä tätä huivia esitellyt, joten nyt sen teen. Nämä silkkien kuvioinnit ovat minulle kuin matkoja jonnekin - niin minnekähän. Tuntuu, että tähän asiaan voisin uppoutua niin, että ympäristö unohtuisi. En tee (matka)suunnitelmia, vaan annan elämän viedä seuraavasta tienhaarasta tuntemuksien mukaan. Värien valinta tuottaa joskus päänvaivaa ja vaatii rohkeutta, mutta toistaiseksi valinnat ovat omaa silmää miellyttäneet ja monesti jopa hämmästyttäneet.
Kamerani sanoi irti yhteistyösopimuksemme. Hankin uuden ja voi. Olen kyllä tämän viikonlopun aikana ehtinyt - taas kerran - huokailla tätä nykyelämän monimutkaisuutta. Ei uusikaan kamera mikään erityisen hieno tai tekninen ole, mutta vähäistenkin kommervenkkien omaksuminen vaatii minunlaiseltani paljon sisua ja kärsivällisyyttä. Mistähän johtuu, että minulla kyllä kärsivällisyyttä on joskus liikaakin, mutta se tahtoo yllättäen pettää juuri teknisten vempainten kanssa.
Alla oleva - keskeneräinen - työ on uudella kameralla otettu, joten ei tämä bloginpito nyt ilmeisesti kuitenkaan kameranvaihtoon kaadu. Nämä lemmikkini saivat vielä kivat pohjavärit taustakseen.
Monikin asia lähestyy: itsenäisyyspäivä, joulu, vuodenvaihde - jossain siellä tulevan vuoden puolella sitten myös minun uusi ammattini :). Mikähän lokero löytyy minulle ja ötököilleni tässä maailmassa, jossa eurokriisi tuntuu olevan uutinen numero yksi....
Hyvää itsenäisyyspäivää!
1 kommentti:
Nämä työsi on ihania matkoja myös meille kävijöille!
Tekniikka tosiaan vie hermot ja ajan hyvinkin tehokkaasti ja aina uusi laite on entistään hienompi ja uudet opit opeteltava. Itse kävin juuri taiston tulostimen kanssa ja selvisin voittajana, tai ainakin on voittajan olo kaksi paperia tekstiä ulos saatuani.
Lähetä kommentti