MarjoRie: Vatukka Alpakkapusero

Tämän puseron valmistuminen oli kyllä oikea urotyö! Neulomisen aloitin jo toissa talvena, ja teinkin silloin melkein valmiiksi. Ompelin jopa kappaleet yhteen, ja sovitin. Voi kauhistus, sitä katsellessa tuli se "Eipä Mennyt Kuten Strömsössä" -fiilis. Näytti lähinnä neulotulta bikini-yläosalta, semmoiselta epäsopivalta kuten bikineillä on tapana näyttää. Eli helmaa ja kaulusta vailla oleva kurpake löysi paikkansa kaapin perukoilta. Tiiina minua rohkaisi ja kannusti saattamaan tekeleen valmiiksi. No tuossa kevättalvella sen tein, eikä näyttänyt päällä yhtään paremmalta. Sitten vein Tiiinalle pingotettavaksi, ja Voila!, sehän uudistui suorastaan päälle passeliksi!



Tässä oli se lähtökohta, eli neule on tehty kahdesta kappaleesta, etu ja taka, jotka on neulottu ns. poikittain (=vaakatasossa). Saumat kyljessä ja olkapäällä. Kumpainenkin kappale aloitettu hihan suusta, sitten kainalon jälkeen lisätty silmukoita, toisen hihan kainalon kohdalla taas vähennetty ja tehty lopuksi resori. Helmasta on sitten poimittu silmukat, ja resori tehty ylhäältä alaspäin. Ja viimeiseksi kaulus.



Alkuperäisessä mallissa (Kotiliesi 21/2008) kaulus on isompi, taitettu. Mutta jotenkin minusta puolimittaisten hihojen kanssa tuo pikkukaulus on parempi. Ja muutenkin lyhyelle sopivampi. Tässä väri on aika oikea, semmoinen vanha roosa. Lanka on Drops Alpacka, oikein ohut, mutta yllättävän joutuisaa neuloa. Lankaa meni paljon vähemmän kuin ohjeessa ennustettiin.

MarjoRie:Huivi

Tämän huivin tein talvella Rose Mohair langasta. Väri on aivan ihana, syvän punainen. Tarkoitettu käytettäväksi vaalean talvitakin kanssa. Näyttää hyvältä kiepautettuna harteille, mutta voi myös nostaa päähän. Malli on Novitasta (ks. Tiiinan hihake, sama malli). Tässä on pituutta niin paljon että voi helposti muutta myös hihakkeeksi. Tämmöistä simppeliä pitsineuletta on sitten ihanan helppo tehdä, mutta toisaalta säilyy mielenkiintokin kun on pakko pikkusen laskea missä mennään.

Tiiina: Kummitäti

Halusin neuloa kummitädilleni lahjaksi kolmiohuivin. Kauniin ja taidokkaan, ylellisestä langasta. Hän on käsillätekijä itsekin ja osaa varmasti arvostaa lahjaansa.

Muutaman kerran ehdin jo katua. Jos 150g kartiossa on 1250 yardia lankaa, lanka ON ohutta. Jos ensimmäistä mallikertaa keksii toistaa nelinkertaisesti ohjeeseen kirjoitettua enemmän, työnmäärä kasvaa VÄHINTÄÄN potenssiin viisi. Jos mallikerta on 32silmukka leveä, sitä EI opi ulkoa ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan kaavioon.

Mutta voi ihanuus tätä huivia.

Malli: Percy Shawl by Sanne Kalkman

Lanka: ColourMart 2/15NM 4ply wt 40/60 cashmere/viscose 103g

Huomioitavaa: 16 mallikertaa kaaviota A ja skippasin nypyt (kokeilepa itse neuloa 7 nurin yhteen), muutoin ohjeen mukaan.

Fiilis: Niin pehmeä, keveä ja kiiltävä.

EVA K.: Valmista tuli

Olipa niin keväisen kevyt käsityö, että sitä ei tahtonut malttaa heittää käsistään, varsinkin kun nuo napit jo odottelivat. Tästä tuli kaikin puolin passeli; hihat sopivat ilman pidennyksiä ja napit sain ommeltua, vaikka reiät olivatkin melko pienet. Pellava ja Noro ovat sen verran erilaisia, että pinta kupruili melkoisesti. Mietin, jätänkö kuprut silleen, ne kun olivat omalla tavallaan aika viehättäviä. Tein kuitenkin kompromissin eli asetin märän sideharson yöksi jakun päälle, jolloin pinta tasottui jonkin verran, mutta siihen jäi mielestäni ihan sopivasti elävyyttä. Napit ovat painavampaa kaliiperia, mutta hyvin ne asettuivat paikoilleen, eivät onneksi kisko neuletta.

Kaulanauha on myös omasta "pajasta". En "jalokiviä" värkätessäni edes ajatellut, että ne sopisivat tämän jakun kanssa, mutta ilmeisesti ne oli yhteen tarkoitettu.

Ja niinhän tässä taas kävi, että tuota pellavalankaakin jäi, vaikka sitä nimenomaan oli olevinaan liian vähän, ja piti heti aloittaa seuraava neule :=), mutta se onkin sitten uuden jutun aihe.

Tiiina: Täällä hiljaisuudessa ollaan kuitenkin

Piti vain vakiokävijöiden varalta tulla ilmoittautumaan. Neulomisintoa olisi, aika ei (taaskaan) tunnu riittävän mihinkään. Selittelyn makua omastakin mielestä.

Pääsiäinen on vietetty kotosalla. Ystäviä, hyvää ruokaa ja pääsiäisen perinteitä. Leppoisaa oleilua. Ulkoilukelit voisi tosin olla paremmat.

Jotta ei ihan turha postaus tulisi, niin jaan yhden lempiresepteistäni. Tämä on ehdoton suosikkini hyytelökakuista. Helppo, edullinen ja raikas. Olen toistanut kymmeniä kertoja ja tällä kertaa koristeluna suklaalla pursotettuja pajunkissoja.

Raikas hyydykekakku

Pohja:

keksinmuruja ja voisulaa

Täyte:

2 dl (tai vaihtoehtoisesti 4dl) kermaa vaahtona

4 dl piimää

1 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

6-7 liivatelehteä

0,5dl appelsiini- tai sitruunamehua

Kuorrutus:

2 prk pilttisosetta (esim. mango tai tyrniomena)

1,5 dl vettä

1 dl hyytelösokeria

Jokainen joskus hyydykekakun tehnyt tämän varmaan kasaan saa ilman tarkempaa ohjettakin, mutta tässä hieman suuntaviivoja: Keksinmurut ja voisula pöperöksi ja irtopohjavuuan pohjalle. Kerma (Flora Vispi käy myös) vaahdoksi, sokerit ja piimä sekaan. Liivatelehdet liotetaan mehuun ja lisätään edelliseen. Kaadetaan pohjan päälle ja annetaan hyytyä. Lopuksi piltit ja vesi kattilaan, kuumennus kiehuvaksi ja sokeri sekaaan. Kuumennus uudestaan ja varoen pohjan päälle.

EVA K.: Uutta oppimassa

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta pääasia onkin nyt nuo eilen tehdyt napit, jotka ovat valmiit. Olen aina ihastellut emalikoruja ja kun nyt saatiin kurssi tännekin, niin lähdin kokeilemaan uutta työtapaa ja kovia materiaaleja. Mielenkiintoinen kokeilu!
Napinteko lähti kuparilevyn leikkaamisesta. Olen aika varovainen työkalujen suhteen, joten en käyttänyt erittäin teräväksi mainittua sahaa, vaan kitkuttelin nappien muodot viilalla - tuloksena yksi rakko sormenpäässä, mutta myös ihan itseni näköiset napit. Työvaiheisiin kuului jännityksenpoistohehkutus, happokylpy (teoriassa tuttuja työkuvioista); lasiharjaus, soodakylpy ja vihdoin myös itse emalointi. Emalijauheen sirottelu oli tarkkaa puuhaa, jota tehtiinkin hammaslääkärin työvälineillä. Onneksi tässäkin tapauksessa kuitenkin uuni kaunisti kakun ja niinpä huokailimme ihastuksesta, kun tutkimme äherryksemme tuloksia. Nappien lisäksi tein pari varsinaista koruakin.

Neule nappien taustalla liittyy itse pitämääni kurssiin, jolla tehdään yllätystakkeja ikään ja kokoon katsomatta. Oman röijyni aloitin vasta nyt, kun kurssi on jo loppumaisillaan. Olen hiplannut pitkin talvea kaapissani olevia neulepellavia ja Noroa ja niinpä nyt kokeilen, miten ne toimivat yhdessä. Pellava on vähän jäykkää, mutta sehän paranee käytössä. Pinta ei ole siis erityisen tasaista, mutta ehkä työn juju onkin juuri siinä. Yllätystakit ovat yllätyksellisiä, joten tässä vaiheessa ei kannata oikeastaan arvostella työtä tämän enempää; kevyt ja kesäinen siitä ainakin tulee. Kyllä tämä nyt pitäisi aika pian saada valmiiksi, että näkisi senkin, sopivatko nuo napit tähän.

Tiiina: Pääosassa lanka

Raitalangat eivät kuulu lemppareihini, mutta ihan käyttökelpoisia neuleita niistäkin syntyy. Täytyy vain muistaa valita kyllin yksinkertainen malli, jotta lopputulos pysyy riittävän rauhallisena.

Kolmiohuivi itselleni yhdestä kerästä Novitan Tico Ticoa (idean nappasin siskoltani). Toimi ihan kivasti ja raidoitus säilyi kauniina huivin loppuun asti. Peruskolmiohuivi ja muutama nurja-reikäraita vain piristyksenä.

Sukat tyttärelle Regian 4ply Kaffe Fasset -langasta. Rikoin valmiita värisiirtymiä lisää neulomalla kahdelta kerältä 3kerrosta kerrallaan.

MarjoRie: Putkisukat (sukka ilman kantapäätä)

Nukkumaan mennessä usein palelee jalkoja ja pitää laittaa sukat, tietysti ne ensimmäisenä käteen osuvat. Mutta sitten yön edetessä untuvapeiton lämpö alkaa vaikuttaa, jalat eivät ole kylmät vaan suorastaan kuumat ja sukista pitäisi päästä eroon. Ihanaa unta ei viitsisi katkaista ja herätä riisumaan sukkia. Sitten sitä sörkkii toisen jalan varpailla sukan reunaa ja yrittää pukata sukan jalasta, tiukka resori vastustaa, typerät sukat katkaisevat unen.
Mutta nyt on ongelma ratkaistu: tässä on mainiot unisukat!
Malli on siis tosiaan yhtä pötkylää, kärkeen vain kavennus. 3 o, 3 n kolme kerrosta, sitten siirretään yksi pykälä, eli aloitetaan 2 o, 3 n, 3 o jne. Ja taas kolmen kerroksen jälkeen siirretään (aloitus 1 o, 3 n, 3 o jne.). Silmukkamäärä pitää olla kolmella jaollinen, niin kuvio kiertyy kauniisti. Ja kuten näkyy, ihmeen napakasti istuu jalkaan sukka ilman kantapäätä!



Tein nämä unisukat ohuesta langasta (Fortissima Socka Degradee Color mit Bambu) ohuilla 2,0 puikoilla, se varmasti auttaa sukan istuvuutta. Paksusta langasta tulee luultavasti kantapään kohdalta tönköt. Langassa on 60% villaa, 25% bambua ja 15% polyamidia. Mielestäni tämä hennosti liukuvärjätty väri on ihan kiva.
Suosittelen mallin kokeilemista kantapää-kammoisille neulojille ; )

MarjoRie: Pipo

Tähän ihanan paksuun pipoon idea tuli, kun tytär oli ostanut halppiskaupan löytökorista tosi nätin tämäntyyppisen valkoisen pipon muutamalla eurolla. Sovitin, ja kas kummaa, se passasi mullekin jotenkuten (olen perheen piirissä elävä vitsi siitä ettei naamaani sopivaa pipoa ole olemassa). Luonnollisesti piti sitten saada samanmoinen, mutta oikeasta villalangasta. Halppispipo oli tietysti akryylilankaa, pyh. Yritin imitoida kaupan pipon kuviota vaikka millä konsteilla, eipä tullut päähän (lue: naamaan) sopivaa. Lopulta turvauduin tuttuun konstiin: selailin vanhoja Novita-lehtiä. Erilaisten kokeilujen jälkeen syntyi sitten tämmöinen pipo, jonka malli on muunnelma talvi 2007 lehdessä olleesta Mambo-piposta. Tämä ei ole Mambosta, vaan siitä toisesta paksusta villasekoitteesta... jonka nimi ei nyt tule mieleen. Mutta myöhemmin ilokseni huomasin, että tämänmalliset pipot ovat vallankin muotia!

Tiiina: Suorittaja

Lapset hoitoon, itse töihin, illalla minuuttiaikataululla kotiin, ruokaa pöytään, pyykkiä koneeseen, uuniin tulet... Ja ihan omaa syystä on meinannut vapaa-aikakin kääntyä suorittamiseksi. Valmista, äkkiä, aikataulutettuna: yksi pipo, yksi liivi, yksi kyläsuunnitelma ja kympin hiihtolenkki.

Ihan syystä siis hidastelen, opettelen olemaan. Keskityn kuuntelemaan.

[Neuleet on ideoitu lasten toiveiden mukaan: Traktoriliivi, työkaverin lahjoittamista vanhoista Norjalaisista villalangoista perheen pikkumiehelle (terveisiä Olaville ja perheelle!). Pipo tupsulla, leteillä, lämpöisillä korvallisilla ja puro-batik vuorella (päälliosa on Gjestal Naganoa) koulutytölle. Mieluiset ovat molemmille!]

EVA K.: Kädentöitä nämäkin

Onneksi kädentaitoja voi harrastaa niin monella tavalla. Minä olen viime aikoina hurahtanut täysillä kaikkeen kuviointiin, olipa sitten kangasta tai paperia. Että voikin olla rentouttavaa ja luovaa puuhaa! Ja välineiden ei tarvitse olla mitään hienoja taiteilijatarvikkeita; tämäkin on tehty kirpparilta löydetyillä vahaliiduilla ja muutamalla peitevärinapilla, ripaus keltaista akryylimaalia siellä täällä. Minulta on aikoinaan jäänyt käymättä sekä päiväkoti että esikoulu - ja täytän nyt varmaan niiden jättämää aukkoa "sivistyksessäni". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan; itse asiassa parempi näin, tässä ja nyt ja tällä elämänkokemuksella.









Tämä ilotulitus kätkee alleen kolmiosaisen pahvikansion työpaikan ylijäämävarastosta. Tuunasin siitä itselleni makean koulukansion. Panin vielä kontaktimuovin pintaan, niin kestää paremmin. Nämä ovat niitä pieniä iloja, joilla voi saada arjestansa värikkäämmän.




Kirjansidonnasta olen aina pitänyt ja nyt pääsin tekemään myös tämän pitkäpistosidoksen. Kansipaperin kuviointi alkoi kynttilällä, ja lopputulos on aika herkän näköinen kaikkien käsittelyjen jälkeen.

EVA K.: Baktus-kokeiluni

En pystynyt vastustamaan lankahyllyn viettelystä tico ticoa, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Baktus-huivia olin jo havitellut jonkin aikaa, ja niinpä tässä tuli testattua ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Huivin ohje oli vähän hakusassa, ja niinpä tein ensimmäistä versiota kolmosen puikoilla ja ihmettelin, kun se ei vastannut mielikuvaani. Lopulta sitten silmiini osui ohje, jossa kehotettiin käyttämään seiskan tai jopa kahdeksaisen puikkoja. Tyydyin nyt kuitenkin kuutosen pyöröpuikkoon, joka oli muuten aivan onnettoman kippuralla, mutta se osoittautui ihan sopivaksi, minun mielestäni ainakin.
Tein lisäykset ihan tavallisella langankierrolla, joka ei ehkä ole paras tapa, mutta minulle nyt kuitenkin ihan riittävän hyvä. Lankaa meni 60 g, ja huivi on todella miellyttävän oloinen. Ei kylläkään tule minun kaulaani.
Jaa-a, mitähän ne muut tico ticon värit olivatkaan - uskaltaakohan mennä kurkistamaan..

EVA K.: Kassien uusi ilme

Kun ei neulerintamalta ole mitään uutta raportoitavaa (aina vain nuttuja pukkaa..), niin esittelenpä nämä kassit, jotka tässä parina päivänä tekaisin ja joista itse pidän kovasti. Koulussa alkoi ompelu ja - kuinkas muuten - teollisuuskoneella, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Se menee eikä meinaa!

Kankaan kuviointi näissä on varsinaisesti se minun juttuni, intohimoni suoraan sanoen. Leimasinpainanta sopii erittäin hyvin juuri tällaisiin töihin, sen totesin ilokseni. Harmi, että vihreää kangasta oli vain kahden kassin aineksiin, mutta eiköhän palakaupasta löydy jotain sopivaa.

Tiiina: Jotain uutta, jotain hyvää

Räveltämössä törmäsin ihanaan malliin: Eyeloveitin September. Ohje oli ainoastaan suuntaa antava ja aika paljon jäi itselle laskeskeltavaa, mutta jo ohjeessa se mainittiin reilusti. Mikäli haluat tällä ohjeella neuloa, lämpimästi suosittelen lukemaan myös nämä PDHKnitterin ohje täsmennykset.

Pidän kovasti leveistä hihoista ja lisäsin niihin leveyttä. Kauluksen muotoilua en oikein oivaltanut ja omastani tuli kovin erilainen kuin mallissa. Mutta mielinuinen tämä on silti!

Sitten jotain hyvää. Pari vuotta sitten harkitsin hetken aloittavani ruokablogin. Olin silloin hoitovapaalla ja innostuin kokeilemaan eri reseptejä. Onneksi se jäi haikailuksi - ketään ei kiinnostaisi lukea työ-hoito-kiire-nälkä rumbaa käyvän lapsiperheen ruokaohjeita: kalakeitto, jauhelihakeitto, nakkikeitto, rakettispagetti ja kinkkukastike, riisipuuro, kinkkukiusaus, Saarioisen maksalaatikko sekä jauhelihakastike ja potut. Niillä mennään 95% arjesta.

Mutta nyt pakkasilla on taas ollut aikaa paneutua ruuanlaittoon. Eilen herkuteltiin mm. pehmoisilla perunarieskoilla ja Runebergin tortuilla. Torttuihin on kätevä jauhaa joulupiparien ja joulupuuroon ostetun mantelipussin jämät. Alla resepti, jota uskaltaa suositella!

Runebergin tortut

200g voita

2 dl sokeria

2 munaa

2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinhauhetta

1 tl kaardemummaa

2 dl piparinmuruja

2 dl manteleita jauhettuna (n.80g)

0,75 dl kevytkermaa

200g vadelmamarmeladia

tomusokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi kerma. Jaa taikina tukeviin vuokiin tai käytä muffinssipeltiä. Taikinasta tulee n.20kpl pienoisia leivoksia. Paina jauhoitetulla sormella jokaisen keskelle kolo ja täytä se vadelmamarmeladilla. Paista 200°C noin 15-20min. Lisää jäähtyneiden torttujen päälle vadelmamarmeladia ja teen sen ympärille valkoinen rengas tomusokeri-vesi -kuorrutteesta.

Tiiina: Ansiomerkkejä

Takana on lähes kuukauden blogihiljaisuus. Syyllisiä löytyy yöpöydältä noin 15cm ja 2000 sivun verran. Myös ulkoiluun, lasten kanssa touhuiluun, herkutteluun ja liikuntaan on löytynyt aikaa. Hyvä kuukausi kaikin puolin.

Neuleyhteisöjen voiman olen kokenut Kalajoki-sukkani kanssa: Yli 1000 sydäntä, 70 projektia ja jonotustakin monella sadalla neulojalla. Ette arvaa, miten on lämmittänyt mieltä ihastella muiden toteutuksia. Olette ihania!


Vähän on neulottukin. Ajatuksissa oli kesäinen halterneck-toppi Colourmartin silkki-pellavasta, sellainen viekottelevan naisellinen ja rakenteessakin vähän jujua.

No... aika mauton tuli. Ei siitä enempää.

EVA K.: Viime vuosikymmenen viimeisiä töitä

Pipoja pukkaa

Tämäpipomalli syntyi ns. omasta päästä koulutyönä ja olen sitä kehitellyt pitkin syksyä. Muutama tähtönen pääsi pukinkonttiinkin. Settiin kuuluu myös kauluri, joita en ole vielä ehtinyt kovin monta kutaista. Langat ovat taas keräilyeriä sieltä ja täältä, mutta villaa kyllä kaikki.



Toivottavasti tämä "tiernapoika" tarkenee tädin tekemissä asusteissa!

Iloisia hetkiä käsitöiden parissa tänäkin vuonna!

Tiiina: Hätäensiapua arjen ongelmiin

Tänä vuonna pukinkonttiin päätyivät neuleista muutamat aiemmin esitellyt sukat ja kolmiohuivi anopille, hiljaista on ollut neulerintamalla.

Anopin huivia varten etsin pitkään unelmaisen pehmeää lankaa, joka ei kutittaisi. Tilasin langaksi lopulta Colourmartilta silkin cashmirin ja merinovillan sekoitetta, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi. Lanka oli löysäkierteinen, mutta pehmeä ja lämpöinen. Malli on Ullasta: Lumi

Mutta se hätäensiapu? Käsilaukun pohjalle, sinne taskujen perukoille, kertyy kaikenlaista pikkutavaraa: pinnejä, pompuloita, päänsärkytabletteja, nenäliinoja, purkkaa, terveyssiteitä, laastareita... Päätin ommella parhaalle ystävälleni pussukan, joka kätkee nämä tarpeelliset pikkutavarat siististi uumeniinsa. Tykkäsin lopputuloksesta ja taidan ommella itselleni samanlaisen.

MarjoRie: Joulutunnelmissa

Tässä iloinen ristipistotyö muutaman vuoden takaa. Sen olen tehnyt paksulla langalla semmoiselle valmiiksipainetulle pohjalle, helppoa ja nopeaa. Ostin valmiin paketin muistaakseni Margaretasta. Ja sieltäpä taitavat nuo muutkin olla peräisin. On työkavereiden kanssa tehty montakin kimppatilausta vuosien varrella. Olisipa ihana nähdä muidenkin töitä. Pitäisi joskus pitää semmoiset "käsityömuistelo" pirskeet!



Nämä kaksi pikkutaulua on tehty ihan ohuesta langasta laskemalla semmoiselle pikkuruisilla ruuduilla kudotulle aida-kankaalle. Ihan kamalan työläitä! Ihmettelen kyllä miten olen nuo saanut valmiiksi asti tehtyä... Enkä kyllä enää saisi edes noin ohutta lankaa neulansilmään pujotettua (vaikka mulla onkin lasit). Mutta ovat kyllä aika suloisia ja aina ihana kaivaa esille joulun tullessa.



Tämä taulu on minulle jotenkin aivan erityisen rakas. Maisema on rauhallinen ja värit seesteiset, ehkä tässä kiteytyy se joulun tunnelma johon haluaisi päästä uppoamaan. Ja muistan sen ajan jolloin olen tämän tehnyt, lapset olivat vielä pieniä ja joulun valmistelutkin erilaiset kuin nykyisin. Puhumattakaan itse joulusta ja Joulupukin odotuksesta!
Tämä on pitkäpistotekniikalla tehty. Se on joutuisaa tehdä ja lopputuloskin on aika mukava. Ai niin, tämän taulun lasin mieheni leikkasi meidän vanhasta saunan ovesta ;)

MarjoRie: Huiveja ja siililapaset

Joulun alla meinasi vähän tulla kiire näiden pukinkonttiin lähtevien neulomusten kanssa.... Tässä on vävykokelaalle tulossa huivi. Kuva on otettu aatonaattona, tein niin pitkästi kun ehdin. Tytär vieressä pakkaili kassia, olin jo päätellyt langat ja vielä neuloin niin monta kerrosta kun aikaa oli. Tuli kuulemma hyvä, sopii mustan villakangastakin kanssa perfect.
Muuten, olipa ihana oli tehdä ihan itse valitsemilla väreillä, eikä valmiista raitalangasta!



Näitä huiveja tuli hieman erilaisia muutamia. Tässä tyttären kummitädille menevä vaaleansininen reikäkuvioinen angorahuivi, uskoisin sopivan juuri hänen sinisiin silmiinsä. Tämä nyt on kyllä päällystakin kanssa käytettävä malli, kutina voi olla muuten hirmuinen! Punaiset ovat silkkivillaa, viininpunainen pikkuhuivi Sivillaa ja tuo vaaleanpunainen Tee-Teetä.



Lisäksi tuli värkättyä kummilapsille lapasia, tässä muutama malliksi:


Tässä vielä piiitkä huivi todistettavasti käytössä:

Tiiina: -26°C

Rakas Joulupukki,

Syksy on tuntunut pitkältä ja harmaalta. Näitä pakkasia on odotettu. Joulu puolukan punaisna ja kynttilän lämpöisenä toivotetaan tervetulleeksi.

Toivoisin lahjaksi:

• kiireetöntä yhdessä oloa
• hyviä ulkoilukelejä
• aikaa lukea ja pelata
• joulupöydän herkkuja (ainakin lanttulaatikkoa, kylmäsavukalaa ja Geishaa)
• mielenrauhaa ja levollisuutta

Terveisin

Tiiina

ps. En osaa vieläkään virkata. Nämä punaiset liinaset piristävät kyllä kattausta, mutta kovin lähitarkastelua ne eivät kestä.