Tunnustan heti alkajaisiksi: en ole viherpeukalo - vaikka niin haluaisin. Sen sijaan Luoja on suonut minulle kyvyn ihailla lähes kaikkea vihreää, mikä puskee maasta kylvämättä ja kyntämättä. Tästä kyvystä nautin erityisesti pyhiinvaelluksellani muutama kevät sitten. Ja näette siis aivan oikein: tämä on todella nokkosta!
Tänä keväänä en olekaan käynyt sen kimppuun hirveällä raivolla, vaan ajattelin korjata ensin satoa ja sitähän ei kauan tarvinnutkaan odottaa. Viime talvena sattui hauska juttu, kun yhtenä aamuna heräsin ns. rieskaresepti päässäni. Reseptin mukaan pakastepinaattia sekoitetaan kermaviiliin ja niin olen tähän asti tehnytkin, mutta nyt ajattelin siirtyä tuoretuotteeseen ja omavaraistalouteen, hehheh.
Ryöppäyksen jälkeen nokkosen vihreä on entistä vihreämpää. Sitten vain kermaviilin kanssa sekaisin, hieman soodaa ja suolaa ja sopivasti jauhoja. Jauhoina käytin tällä kertaa työkaveriltani saatuja ohrajauhoja ja lisänä kauniin kellertevää soijajauhoa. Harvoinpa näkee niin kaunista taikinaa.Ei muuta kuin ohut rieska kuumaan uuniin ja kohta pääseekin herkuttelemaan! Parhaimmillaan tämä rieska on kuumana, kun voi sulaa ja reunat ovat rapeat.
Elämän nautinnot ovat yksinkertaisia.
1 kommentti:
Nokkosrieskaa, loistava idea! Täytyy vaan odottaa, että uudet pienet nokkoset kasvavat pihalle, sillä noukin tänään edelliset ja tein lettuja.
Lähetä kommentti