EVA K.: Nooan arkista - ainakin melkein

Tämän porukan luominen oli lujan takana. Aivoni ovat viime päivien aikana koettaneet raksuttaa aiheita tulevalle kuvakudoskurssille. Yleensä asiassa auttaa, että ottaa värit esille ja alkaa vain tehdä sen kummempia suunnittelematta. Tällä kertaa oikeaa virettä ei meinannut tulla ollenkaan. Olin jo korjaamassa värejä pois, kun napsahti. Siinä siis lisää luotuja, turha yrittää nimetä lajeja.. Kaikilla on kuitenkin neljä jalkaa! Luultavasi tätä luonnosta ei tämmöisenä pysty toteuttamaan, mutta sain nyt ainakin omat lukkoni auki.

Eikös tässä ole jotain kissaeläimeen viittaavaa? Selviä linssiluteen elkeitä, niin mairea hymy että.
Ja sitten luovuuden raadollisempi puoli... leppoisaa sunnuntaita keittiöstäni!

EVA K.: Matkalla jossain Suomessa

Terveisiä vähän joka puolelta kotimaatamme! Tuli nähtyä niin rantojen raidat kuin kuultua korpeimme kuiskintaa. Sivusin suloista Savonmaata ja annoin Kymenlaakson laulun soida yli kaunihin Suomenmaan :).
Pusero lähti matkalle mukaan, ensimmäinen hiha puolivälissä. Onneksi matkaa tuli sen verran, että myös toinen hiha ehti valmistua ja loppumatkan yhä paahtavamman helteen sain nauttia pellavan viileydestä.


Kahvihetki kullan kallis, myös junassa ja omasta termarista. Kuulun ihmisiin, jotka mieluummin matkustavat julkisilla kulkuneuvoilla kuin omassa yksityisyydessään - vai olenkohan ainoa lajissani... Ja kun pitää matkapäiväkirjaa, ei tunne koskaan olevansa yksin.

Pienet sattumukset ryydittivät taas matkaani. Sattuipa niinkin, että itselleni täysin tuntematon nainen etsi minut junasta vain kertoakseen, että tämän pellavapuseroni ja helmieni väritys on todella kaunis. Hän oli minut bongannut asemalla, kun odotimme junaa. Terveisiä vain, jos satut tätä tekstiä lukemaan!


Puseron kellohelma ei taida heilahdella ihan niin somasti kuin kuvittelen, mutta hyvä näinkin. Helmaan virkkasin kiinteitä silmukoita siten, että otin välillä etureunan, välillä takareunan. Lopputuloksessa sitä ei tosin näy. Myös pääntien ja hihansuut huolittelin virkkaamalla, vaikka hihansuut menevät vähän rullalle siitä huolimatta, mutta mitäpä se haittaa.
Niin, olisikohan se matkan sisin olemus siinä, kun pääsee taas omaan kotiin...

EVA K.: Luomisen lumoa

Grafiikan teko on yksi elämäni suuria rikkauksia, ja mikä parasta, siinä voi löytää aina uusia ilmaisukeinoja. Nyt olen hurahtanut loihtimaan monotypioita kankaalle. Monotypia poikkeaa muusta grafiikasta siinä, että kuvat ovat ainutkertaisia ja niiden ainakin kangasvärejä käytettäessä on synnyttävä hyvin nopeasti ennen kuin väri kuivuu.

En suunnitellut aiheita sen kummemmin, mutta huomasin sitten, että olin piirtänyt kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Eläimiä en tosin osaa piirtää, mutta tässä kohtaa löytyi oma sisäinen lapsi ja heittäydyinkin luojan apulaiseksi ja syntyi vähän uudenlaisia lajeja... Siitä tuli sitten mieleeni myös työn nimi "Minä rakastan kaikkia luotujani" - jonka muuten kirjoitin peilikirjoituksena.

Tämä on siis tilkkutyö ja myös kierrätystä. Siinä saavat vanhat itse painamani puuvillaverhot uuden elämän. kankaan nurjalla puolella on himmeän keltaisia kuvioita siellä täällä, mikä tekee työstä vähän kuin sieltä täältä kellastuneen. Lisäefektiä tuovat tahrat, joita ei tässä tekniikassa voinut välttää... Niin ja käsityön osuus on kyllä ihan kiitettävä, sillä olen tikannut käsin jokaisen kuvan ympäryksen. Reunakaitaleet on kuvioitu samalla tekniikalla, mutta ilman piirroksia ja ne ompelin koneella.

Sarja jatkuu, seuraavat kuvat on jo painettu, muuten vielä vaiheessa.



Ai että mitäkö kuuluu pellavaneuleelleni? Kiitos hyvää! Hihat puuttuvat samoin kuin helma ja pääntie. Koko puserohan on vaiston varassa tehty, ja siksi se on pitänyt minua kovasti jännityksessä. Ensimmäisessä sovituksessa sain huokaista helpotuksesta - näyttää tulevan ihan päälle pantava. Onneksi minulle suodaan pieniä iloja tämän tästä; kuinkahan monta kertaa olenkaan havahtunut tätä neuletta tehdessäni ihailemaan, miten hyvin puikot ja langat sopivat yhteen väriensä puolesta :).

Onneksi - vielä toisenkin kerran - minusta ei ole vastenmielistä päätellä lankoja! Niitä tässäkin työssä nimittäin on, mutta mikäpä sen rauhoittavampaa kuin antaa neulan suihkia rauhalliseen tahtiin, ajatusten lentää ja kärpästen surista.

EVA K.: Taas pellavaa

Kevään koulutöistä on vielä esittelemättä tämä kutomani kaulaliina. Loimen oli joku toinen suunnitellut ja luonut merseroiduista puuvillalangoista. Minä valitsin kuteeksi ohuen kullanhohtoisen aivinapellavan ja kudoin sillä koko liinan. Luojan ja kutojan yhteistyö pelasi hyvin!

Sidos on kanavaa, mutta halusin pintaan kuitenkin jotain vaihtelua ja niinpä kudoin 5 cm:n palttinaraidat 20 cm:n välein. Tulos on ihan chic.


Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä - tiedän - mutta vilautanpa nyt kuitenkin vähän tätä neuletta, jonka aloitus on ollut kovasti takkuista. Ensimmäiset yritykset olivat luonnonväristä pitsineuletta, kahtakin sorttia, joista kumpikaan ei osoittautunut onnistuneeksi. Lisäksi hoksasin, että lanka ei olekaan niin juoksevaa kuin kuvittelin, vaan oli otettava mukaan myös värilliset kerät. Kun ei sopivaa ohjetta tuntunut löytyvän, niin tein itse vähän luonnoksia ja aloin improvisoida. Takakappale on päättelyä vailla valmis ja näyttää jokseenkin hulppealta, sillä halusin jostain syystä tehdä kellohelman lyhennetyillä kerroksilla. Saapa nähdä, mitä tästä tulee, mutta sen ainakin päätin, että minä tyttö en nyt tätä versiota enää pura. Langat ovat siis peräisin viime kesän retkeltä Viipuriin. Pellavakaupassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos liikutte sielläpäin.


Kesä on kukkeimmillaan tänään kesäpäivänseisauksen kunniaksi.
Omassa pihassani olen ihaillut nuokkusyreenia, joka tänä kesänä on yllättänyt. Koskaan aikaisemmin se ei ole avannut noin paljon kukkiaan, vaan ne ovat jääneet vain nupulle. Ihmettelenkin, mikä tässä alkukesässä on ollut niin poikkeavaa muihin vuosiin nähden. Ehkä se on niitä luonnon salaisuuksia, joita minun ei tarvitsekaan tietää..

Iloista ja turvallista keskikesän juhlaa kaikille!

EVA K: Myssyjä pukkaa

Eipä tullut tästä vuodesta sukkavuotta, kuten olin ajatellut. Motivaationi ei ilmeisesti riittänyt, kun sukkia tuntuu olevan tarpeeksi toistaiseksi. Täytyy kai myös tunnustaa, etten erityisesti pidä kahden samanlaisen kappaleen tekemisestä - yhdelle jalalle siis voisin vielä sukkia tehdäkin, kai...

Kuinka ollakaan, aloinkin pykätä myssyjä. Olen osallistunut joihinkin kampanjoihin viime vuosina, mutta en vielä koskaan tehnyt sytomyssyjä, joten päätin kantaa korteni kekoon minäkin. Lankakoppaan on kertynyt kaikenlaisia yksittäisiä lankakeriä, joista tässä pääsee mukavasti eroon. Tässä siis muutama näyte ja huom. mitkä mannekiinit! Myssyjä ilmeisesti tarvitaan aina, joten tarkoitus on pistellä silloin tällöin jokunen ja lähettää sitten ne johonkin sairaalaan.

Toisiin myssyihin liittyy pieni tarina. Satuin kesälomareissullani paikkaan, jossa oli kuusi punaista lankakerää, jotka olivat sinne tulleet aikamoisen ketjun kautta: joku, joka ei enää jaksanut kutoa, oli antanut ne yli yhdeksänkymppiselle kaimalleni (milloinkahan...), joka ei myöskään jaksanut kutoa, vaan antoi ne puolestaan vähän alle yhdeksänkymppiselle, joka vielä kutoo, mutta vain sukkia... No, minä siis satuin parahiksi paikalle. Olin ehtinyt kutoa jo kaiken mukana olleen lankani, mutta minulla oli juuri tähän punaiseen lankaan sopiva paksu ja lyhyt pyöröpuikko, joten siitä sitten vain luomaan silmukoita. Kuudesta kerästä syntyi kuusi myssyä; ei mitään tyylikkäitä, mutta ne ovat menossa jonnekin, missä niiden antama lämpö on kaikkein tärkeintä. Ja uskokaa tai älkää, minulla on aivan semmoinen olo, että lämpöä riittää myös kaikille tähän ketjuun osallistuneille.

Isompi ja kesäisempi neuletyö on myös menossa. Viime kesänä Viipurista hankkimani pellavalangat alkoivat muistutella itsestään... Nyt ahkeroimaan!

Tiina: The End

Kevään korvalla alkoi tehdä mieli kunnon villapaitaa. Harmaata, perusmallia ohuehkosta villalangasta. Kapealinjaista pitopaitaa, joka istuu takin alle. Ohje löytyi Novitan nettisivulta ilmaiseksi "miesten puolelta" (enkä nyt onnistu linkityksessä (enkä rivinvälien säätelyssä), jokin vaivaa tätä bloggeria jälleen). Vaihdon vain langan seiskaveikasta Nalleksi. Ohjeen neuletiheyskin oli mielestäni suoraan sopiva Nalle-langalle. Ensin valmistui oma neuleeni mutta kun lankaa jäi, sai perheen nelivuotias myös samanlaisen.

Tänään paidat pääsivät käyttöön. Helteen jälkeen lämpötila putosi yhdessä yössä puoleen ja tuulisella peltoaukealla villapaidat olivat tarpeen. Pikkumiehen sormiakin paleli.

Yli kolme vuotta neulebloggaajan uraa takana. Ja nyt on tämä tie osaltani käyty loppuun. Elämän ruuhkavuosissa joutuu tekemään valintoja ja raivaamaan jotakin pois saadakseen tilaa muulle.

Erityisesti ja edelleen hämmästelen tämän yhteisön lämminhenkisyyttä ja kannustavuutta. Ikäviä kommentteja en muista saaneeni lainkaan. Vain roppakaupalla ideoita, inspiraatiota ja mukavia hetkiä. Yhtenä kohokohtana taipaleella on ollut Kalajoki-sukan suuri suosio, joka on hämmentänyt itseäni. Siksi tuntuu hyvältä päättää taival näihin Kalajoen rannassa otettuihin kuviin. Joki on itselleni tärkeä. Sen rannoilla ajatukset asettuvat oikeisiin uomiinsa.

Joten kiitos ja hei kaikille lukijoille! Oli mukava jakaa nämä neulevuodet teidän kanssa. Ainakin EVA K. jatkaa täällä Ylivedossa, joten blogi ei hiljene. Pysykää kanavalla, niin minäkin pysyn!

EVA K.: Villaa, pellavaa, puuvillaa ja paperia

Kiitos kaikille vierailijoille kommenteista! Olin iloisesti yllättynyt ja sain taas uutta intoa blogin pitoon.

Nyt niitä lupaamiani kangaspuiden tuotoksia. Kudoin kaksi villaista kaulahuivia epätasaraitaisella panamasidoksella. Kylläpä huivit ovat hankalia kuvattavia ilman mannekiinia! Täytyy tyytyä lähikuvaan. En näköjään nyt pääse punaisesta mihinkään, sitä on joka työssä, tässä huivissakin kahta eri punaisen sävyä.

Seuraava - punainen! - työ tulee tässä. Mennäänpä jo selluloosakuituihin eli pellavaan. Tämä kuten edellinenkin on koulutyö. Lanka on rohdinta ja sidos kärkitoimikas, jossa toimiviivojen suunta vaihtuu muutamaan kertaan. Kuvasta näkyykin, että laudeliinahan se siinä. Yhtä hyvin sitä varmaan kyllä voisi käyttää vaikka pöydällä. Pellava on lempimateriaalini, mutta sen kutominen oli aika haastavaa.

Toimikkaan ominaisuuksiinhan kuuluu, että siinä on tavallaan molemmat puolet oikeita.
Saunani sai tästä hyvän väriläiskän. Nähtäväksi jää, miten värit pysyvät...



Kevään ja koko kudonnan opiskelun viimeiseksi työksi jäi kaitaliinan suunnittelu ja toteuttaminen. Sidoksena piti käyttää joko palttinaa tai panamaa, kuteina sekä poppanaa että lankaa. Raitoja piti olla sekä loimessa että kuteessa, ja liinan piti olla kesäinen. Saimme tehdä ensin metrin verran kokeiluja. Minä päädyin palttinaan ja kudoin poppanan väliin kuusi lankaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen sekä sidoksen että värityksen osalta. Lankana oli puuvilla-pellava sekä loimessa että kuteessa.
Itse nautin kovasti väreistä ja erityisesti eri väripintojen kohtaamisesta. Tässä liinassa niitä todella on!
Ja onhan aika kutkuttava tunne, kun tietää, että olen ne itse
luonut. Kudonnassa värien kanssa leikittely onkin monimutkaisempaa kuin esim. neuleessa. Pikkuhiljaa kai siihenkin oppii, kun ahkerasti harjoittelee.
























Lopuksi vielä yksi värileikki eli viimeisimmät Paperolli-helmet pakkauksineen. Taustalla myös yksi aurinkovärjäyskokeilu.
Jaa-a, tämä vuosi on tuonut minua lähemmäksi unelmaani: valmistua artesaaniksi ennen 60-vuotissynttäreitä :). Vielä ei olla tavoitteessa, mutta ei tarvitsekaan - aikaa on...
Aurinkoista kevättä ja kesää kaikille blogissa kävijöille!
Kannattaa pistäytyä jatkossakin; olen menossa kahdelle mielenkiintoiselle kesäkurssille, joiden tuotoksia varmaan on täällä myöhemmin kesällä nähtävissä.

EVA K.: Pientä kivaa

Innostuin eilen kokeilemaan kehyspussukoiden tekemistä, kun kehyksiä ja kankaita löytyy ihan omasta varastosta. Aika kivaa hommaa - ainakin tämmöiselle pussukkatyypille. Oikeastaan kuvittelin kehyksen liimaamista ja litistämistä vaikeammaksi, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Vaatiihan se kyllä tarkkuutta ja voimaakin; kehys on yllättävän jämäkkää materiaalia. Itse työ oli kuitenkin aika nopeaa. Yksivärisen kankaan olen joskus värjännyt, muut kuvioinut leimasimella. Minulle on kertynyt vuosien mittaan melkoiset varastot itse painamiani kankaita, ja tässä olisi yksi tapa niiden hyödyntämiseen. Yhteen pussukkaan ei paljon tosin kangasta mene. Vielä en ole kokeillut isompiin kehyksiin, joita kyllä on jo odottamassa.

Viimeksi tekemäni helmet - sanomalehdestä siis - sattuvat olemaan niin samaa värimaailmaa, että pannaanpa nekin tähän näytille.







Ja neuleblogissa kun ollaan, niin tässä pieni neuletyö. Bongasin ohjeen jokin aika sitten jostain käsityölehdestä ja testasin saman tien. Alku oli vähän hankala, mutta sitten kun pääsi kärryille, huivi syntyi nopeasti. Siihen sain "tuhottua" yhden vajaan kerän bambulankaa. Taustalla kiiltelee eilinen kirppislöytö: iso vihreä, hyväkuntoinen nahkatakki. Ihastuin koulussa nahkatekniikkaan ja tässä on materiaalia!
Tämän nahkapussukan tein koulussa. Lähtökohtana oli valkoinen pehmeä nappanahka, jota muokkasin eri värjäystekniikoilla. Toista ääripäätä edustaa purnukka. Siinä itse nahka oli niin kaunista, että en halunnut työstää sitä mitenkään. Tämä malli oli niin mukava ja yksinkertainen, että aion käyttää sitä myöhemminkin.

Vapun sillisalaattiin voisi lisätä vielä kangaspuilla kudottuja töitä, mutta jääköön ne nyt. Olen tainnut jo eksyä alkuperäisestä neuleblogista muutenkin tarpeeksi syrjäpoluille.
Olisipa kiva tietää, vieläkö blogissa joku vierailee... Vieläkö kannattaa päivittää näillä tekeleillä...

EVA K.: Ei vain sukkia

Eipä se sukkien teko oikein inspiroi, vaan tulee houkutuksia tehdä muutakin.
Koulussa sattui käsiini 80-luvulta peräisin oleva kirja pohjoismaisista perinneneuleista ja sieltä bongasin ohjeen Anna-tädin nuttuun. Tässä oli mielenkiintoinen työtapa, vaihtelua kaikkiin viime vuosien yllätysnuttuihin. Nutusta tuli pieni, mutta sitä suloisempi. Helmaan olisi pitänyt tehdä hörhelöitä, mutta lanka ei riittänyt niihin. Nappien ompelun jälkeen lankaa jäi nuo kuvassa näkyvät pätkät! Kerän olen ostanut toissa syksynä Tallinnasta, vyöte oli kadonnut, mutta muistelen, että lanka olisi turkkilaista. Lanka on merseroitua puuvillaa ja todella miellyttävää kutoa. Nutun ainoa ommeltu sauma tulee hihojen takaosaan.


Koetan käydä lankavarastojani läpi, joten teinpä tämmöisen myssyn, jonka ohje löytyi samaisesta kirjasta. Lanka on täyttä villaa, hankittu Tallinnan lähellä olevasta lankatehtaasta samalla reissulla kun nuttulankakin. Vihreä lanka oli paksumpaa, joten raidoista tuli eri levyiset. Kirjassa oli kolme erilaista kavennusta, joista minä nyt valitsin tämän.


Helmiä syntyy edelleen tasaiseen tahtiin ja vähän kysynnänkin mukaan. Tässä on kevään kuulaita värejä, joille musta nauha antaa oman ripauksensa.
Ja uskokaa tai älkää - kyllä sukankudinkin on menossa...

EVA K.: Sukkavuotta

Blogimme on uinunut ruususenunta, mutta tässä taas pieni elonmerkki. Päätin, että tästä vuodesta tulisi oikein sukkavuosi eli minä siis lopulta alkaisin opetella sukantekoa oikein tomerasti. No, kovin hyvin ei ole urakka edennyt, kun käteni alkoi panna hanttiin.

Tässä nyt kuitenkin sukat nr 1. Jotta tekemisessä olisi muutakin haastetta kuin pelkkä neulominen, valitsin mallinTallinnasta ostamastani lehdestä "Sokid ja põlvikud". Tarkempi tutkailu paljasti, että lehti on liettualainen, mutta kieli siis eesti. Malleja on joka lähtöön, sekä aikuisille että lapsille, neulottuja ja virkattuja.

Lanka on Pirkanmaan kotityön sukkalankaa, sävyltään lilaa, vaikka kuvassa aika sinistä. Tulipa nyt sitten tehtyä myös palmikkoa, kun sitä oli varressa, kantalapussa ja vielä molemmin puolin sukan sivulla.
Lanka on todella riittoisaa, näihin sukkiin meni vain 65 g.

Nyt on sitten edessä uuden mallin valinta. Toivottavasti sukanteko alkaa jossain vaiheessa tuntua ihan oikeasti kivalta...

Tiiina: Vauvaviemisiä

Edit: Idea lastenvaunuihin täältä.

Ystäväni sai tyttövauvan. Juuri edellisenä iltana päättelin viimeiset langanpäät ja aamulla viesti kertoi tonttutytön syntyneen. Leivoimme vielä lasten kanssa piparivaunut isoveljille ja malttamattomina suuntasimme onnittelemaan pian kotiutumisen jälkeen. Suloinen, pikkuinen: onnea vielä koko perheelle!

Vauvan: torkkupeitto

Lanka: Drops Delight ja Fabel

Malli: siskolta vinkit (mutta ei ihan yhtä upea lopputulos)