EVA K.: Tilkkujen kertomaa

Näitä pieniä tilkkupeittoja olen tehnyt jo aikamoisen määrän. Tarkoitus oli saada kaikki vanhat puuvillaverhot pois komeroista, mutta vielä ei loppua näy. Peittoja on lähtenyt maailmalle, mutta nämä vielä odottavat paikkaansa. Kaikki on tehty hirsimökkitekniikalla, mutta ilman minkäänlaista suunnitelmia, ihanaa irrottelua! Tosin joskus syntyy aikamoisia pattitilanteita, kun en ole edes yhdistänyt blokkeja riveittäin. Kaikista on lopulta selvitty ja toivottavasti valmiista töistä jotenkin välittyy se ilo, jota olen kokenut niitä luodessani. Vuori on flanellia, välissä ohut vanu. Reunakaitaleen toisen reunan olen ommellut koneella, mutta itse käänteen tikannut käsin. Kaikissa peitoissa on muutenkin paljon käsintikkausta, sitä minun lempipuuhaani. Muuten tuo kirkas vihreäkuvioinen kangas on ihan aitoa retroa, lapsuudenkotini verhot 60-luvulta, Tampellan tai Finlaysonin kangasta - tamperelaista historiaa siis.

EVA K.: Yhdet sukat minultakin

Ihastuin Marjorien sukkiin, niin että päätin yrittää, vaikka en sukkia koskaan kudokaan. Kyllä olin iloinen, että nämä onnistuivat niin hyvin, että saatoin lähettää ne ystävättärelle synttärilahjaksi. Sujautin ne marraskuu-sarjan pussukkaan ja mustavalkoinen kokonaisuus oli ihan tyylikäs. Tämmöiset pitää tehdä itsellekin, kunhan ehdin, tosin varmaan jostain värillisestä langasta.

Tiiina: Lisää kevään vihrää (ja sukkia)

Sukkabuumi ei osoita hellittämisen merkkejä. Täytyy vuosien sukkatauko yrittää neuloa kiinni. Ja neuleblogeissa seikkaillessa vastaan tulee mitä ihanimpia malleja. Haavetöiden lista vain pitenee ja pitenee... Kaksi työtä nytkin puikoilla, lankaa varattu toiseen pariin ja mielessä ties miten monta ajatusta.

Parhaan ystävän pitsissukat

Malli Omasta päästä, perussukka ranskalaisella kantapäällä

Lanka Novita Nalle

Huomioitavaa Toistin 6s mallikertaa 9 kertaa eli 54s

MarjoRie: Raitaa varpaisiin

Tässä kahden sukkasisarukset, neulottu 7 veljestä jättiraita langasta. Yhdestä kerästä tuli hyvin kahdet naisen jalkaan sopivat sukat.
Toisissa olen päällypuolella jatkanut varren joustinneulosta, näin tulee napakasti jalkaan istuvat sukat. Pohja on sileää, kantapää vahvistettu.

Näissä toisissa taas on varressa ja päällypuolella palmikkomaista kuviota, tehty oikeilla ja nurjilla silmukoilla. Ei kyllä kuvio pääse oikeuksiinsa, kun nuo raidat ovat niin hallitsevat. Jotta raitalangasta tehdyistä sukista tulee parit, pitää aloittaa täsmälleen samasta kohdasta lankaa, eli esim. tietyn värin aloituskohdasta. Jos raidat eivät osu kohdalleen, sukat auttamatta näyttävät eriparisilta. Ai että mistäkö tiedän...... ; )

Tiiina: Kevätsukat

Kotipaikkakuntani ihanasta kirjastosta löysin tällaiselle aloittelevalle sukan kutojalle oivan kirjan: Suomalainen sukkakirja - Käyttösukkia lapsille ja aikuisille. Kirjan ihanin malli on Tammelan punaiset pitsineulesukat, jotka ainakin AnniP näkyy toteuttaneen ohjeen mukaan.

Minä sävelsin ohjetta hieman ja sain ihanan keväiset sukat pitkäsääriselle siskolleni. Itselleni sukka on hieman liian kapea, joten kuvassa pitsineule pingottuu liikaakin. Mallia voi kuitenkin käyttää myös muinaisen ryppysukan tyyliin rypytettynä.

Mallia oli mukava neuloa. Spiraaliraidat syntyivät helposti 2 oikein yhteen kavennuksilla ja langankierroilla. Kärkikavennukset tein kirjan ohjeen mukaisina sädekavennuksina.

Omenainen

Tammelan pitsineulesukka

Malli Soveltaen Suomalaisesta sukkakirjasta

Lanka Novita Nalle n.160g

Huomioitavaa Tein pohjekavennukset ohjeesta poiketen

kaventamalla pitsineuleraitojen välisiä nurjia raitoja.

Silmukat ylhäällä 3x24 (6 pitsimallikertaa)

EVA K: Marraskuuta maaliskuussa

Tämän kassin sain juuri valmiiksi. Siitä tuli reilu hyvä kauppakassi, siltä ainakin näyttää. Taskullisiin malleihin en ole yleensä laittanut muita blokkeja. Tätä voi kantaa olallakin. Saa nähdä, kenen ostoksia se aikanaan pääsee kantamaan.

Painokuviot alkavat olla vähissä, joten seuraavaksi pitäisi ruveta piirtämään.

EVA K: marraskuu-sarja

Keskellä synkintä syksyä alkoi syntyä mustia kasseja. Idea lähti siitä, että olin saanut mustia pellavanpaloja (jostain syystä minä nykyään saan näitä materiaaleja!) ja aloin niille painaa yhtä piirtämääni aika isoa kuviota valkoisella painovärillä. Paloja tuli aika läjä ja siinä sitten ihmettelin, mihin niitä voisin käyttää. Kuvio näytti yksinään tai sarjana aivan liian hallitsevalta eikä sopinut kotona mihinkään. No, taas kerran sakset toimivat konsulttina. Kuviot surutta halki ja poikki ja sitten ompelemaan niiden ympärille kaitaleita hirsimökkitekniikalla samasta mustasta pellavasta. Palakaupasta löysin tukevaa mustaa puuvillakangasta ja niinpä ompelin niistä kasseja, joihin tuli näitä blokkeja molemmille puolille. Väliin laitoin ohuen vanun ja tikkasin kuvion käsin (mieluisin työvaihe!). Jossain vaiheessa hoksasin, että blokeista voi tehdä myös taskuja.

Sarja on poikinut isoja taulukasseja, reiluja ostoskasseja, olkalaukkuja, kenkäpusseja. Kaikki ovat täysin yksilöllisiä. Joukossa on muutama kokonaan pellavasta tehty pienempi laukku. Jonkin verran olen tehnyt lahjaksi, mutta näitä olen myös myynyt. Marraskuu-sarja onkin oma muovikassinvastustuskampanjani...

MarjoRie: Sukka jalkaan

Halusin kokeilla osaanko tehdä tällaiset "karjalanpiirakka" sukat, kuten lapset tämän mallin jolloinkin vuosia sitten ristivät. Muistan, kun meidän Maija-täti oli tehnyt tällaiset koko perheelle joululahjaksi, ja malli oli mielestäni kovin monimutkaisen ja kauniin näköinen. No, ihan hyvin homma sujui, sukista tuli napakat ja sopivat Seitsemän veljestä langasta tehtyinä. Mielestäni tuo ruskean sävy sopi hyvin malliin. Kantapäässä on vahvistettu vohvelineulos, varressa oikeat silmät neulottu kiertäen.

EVA K: Mustikkapensaideni muistolle

Pihaamme laitettiin salaojitusta. Olin istuttanut edellisenä kesänä muutaman mustikkapensaan, jotka eivät olleet vielä tuottaneet mitään. Kuinka ollakaan, yhtäkkiä huomasin, että pihalla oleva auto kippaa koko hiekkakuormansa mustikkapensaideni päälle! Asialle ei voinut enää tehdä mitään, mutta jostain tuli idea, että tästä harmista pääsen, kun teen oviverhon putkiremontin vuoksi hävitetyn paljeoven tilalle. Olin jo aikaisemmin värjännyt ja painanut kankaita, joiden värit sopivat aiheeseen. Oli kesäloma, ja minä annoin koneen laulaa aamusta iltaan! Urakka oli niin iso, että pelkäsin, että jos jätän sen käsistäni, se jää pian ikuisesti keskeneräiseksi. Mallin otin yhdestä tilkkukirjasta, mutta kun heti alkajaisiksi käsitin yhden mitan väärin, niin lähdin muutenkin omille poluilleni ja työ neuvoi tekijäänsä. Vaaleanpunaiset ja vaaleanlilat palat ovat pellavaa, muu puuvillaa ja itse värjättyä ja kuvioitua. Kun ompelin yläosan blokkeja paikalleen, löysin oman tapani tehdä tilkkutöitä. Se oli yksi niitä kivoja oivalluksen hetkiä, joita käsityöläinen saa silloin tällöin kokea...

Verhossa on vaalea vuori, jonka kiinnitin käsin ompelemalla. Kun talvi-iltana laitan verhon taakse vaatehuoneeseen valon, työ näyttää lasimaalaukselta.

Entä miten kävi mustikkapensaiden? Kun hiekka oli lapioitu pois, ne jatkoivat terhakkaasti elämäänsä, mutta satoa odotan edelleen!

EVA K: Ei ihan sitä miltä näyttää...

Tämä pieni "tilkkutäkki" sai alkunsa ruiskupuhalluskurssilla, joka ei ollut varsinaisesti tekstiilityökurssi. Tekaisin tämän ensimmäisenä iltana hetken mielijohteesta. Kotona se sitten alkoi jatkaa elämäänsä ja vaati vanua ja tikkausta. Pidän lopputuloksesta kovasti. Työhön tuli vähän tahroja, koska puhaltaminen ei heti käynyt kovin tasaisesti. Koska en voinut niitä peitellä, päätin korostaa. Niinpä tikkasin ne näkyviin. Siinä tikatessani mietin, että itselleenkin voisi olla armollisempi: omia puutteitakin voisi ajatella enemmän ominaisuuksina, jotka tekevät minusta minun.

EVA K: Lisää puhallusta

Seuraavalle päivälle piti keksiä myös jotain tekemistä, koska tuo ensimmäinen työ valmistui vähän liiankin nopeasti. Niinpä kurssille lähtiessäni riipustin häthätää isompia kuvioita paperille. Niiden puhaltamisessa keuhkot pääsivät kyllä töihin! Tämä työ joutui odottamaan vähän kauemmin jatkokäsittelyä. Olin haaveillut jo pitkän aikaa, että saisin terassin valkoiselle lautaseinälle jotain väriläiskää, ja niin sitten värjäsin nuo ympäryskankaat ja niistä sitten tuli tilkkutyön osuus. Oikeastaan ihme, että onnistuin aivan eri väreillä saamaan noin samoja sävyjä, värjäys kun on muutenkin niin yllätyksellistä.

Tämä työ oli viime kesän terassilla, mutta siirsin sen talvisäilöön töihin oman huoneeni seinälle. Sinne se taitaa jäädäkin, sillä aurinko ehti vähän haalistaa värejä. Mitähän minä nyt sinne terassille keksin?

EVA K: Lopulta...

Eilen sattui käsiin jostain laatikon uumenista tämä melkein valmis kaitaliina. Tein sen kai pari vuotta sitten, jolloin minulla oli oranssi kausi. Kankaat värjäsin itse ja ne taisivat loppua juuri niin, että en saanut enää työtä kantattua. Olen sitä silloin tällöin käännellyt käsissäni, mutta sen valmiimpaa ei ole tullut. Hassua, miten jotkut asiat vain vaativat kypsymistä ja oikeaa hetkeä. Kyllä minulla tuo kanttauskangas on ollut värjättynä varmasti yhtä kauan kuin itse liinakin, ja se on lakanan kokoinen, joten ei ollut materiaalista pulaa. Ompelen kantit aina ensin koneella, mutta viimeisen tikkauksen teen käsin, se on niin mukavaa ja tulee siistimpi. Ompelen aina päällypuolelle, että saan samalla ihailla työn valmistumista. Ja niinhän se on, että työ näyttää aivan toisenlaiselta sitten, kun viimeinenkin tikki on pistelty. Niinpä sain täksi pääsiäiseksi uuden liinan. Innostuin sitten vielä leipomaan perinteisen sitruunapain. Kukko muni pienet munansa virpojia varten kankaiseen kulhoon, jonka olen tehnyt itse kuvioimastani kankaasta, joka ei tässä nyt tosin oikein näy.

EVA K: Valmista tuli

Tässä sitten valmiit myssyt. Luonnonvalkoinen on myös pätkistä tehty, minkä kyllä huomaakin noista möykyistä. Näitä kirjavia voisi kutsua vaikka sateenkaarimyssyiksi.

EVA K: Pätkätöitä edelleen

Mistähän lankalauantain nimi johtuikaan, en muista, mutta hyvin sopii tähän blogin täydentämiseen. Nämä myssyt eivät ole ihan tänään syntyneet, mutta parin viikon kuluessa. Kun jostain innostuu, niin tekee melkeinpä hullunhommia; sain pieniä erivärisiä lankakeriä ja otin sakset käteen ja aloin pätkiä... Sitten vielä sekoitin langoista oikein hässäkän ja kiskoin umpimähkään uutta lankaa, kun edellinen alkoi loppua. Työ näyttää aika villiltä ennen lankojen päättelemistä. Päätteleminen on minusta ihan hauskaa puuhaa, varsinkin kun näillä myssyilläkään ei ole vielä mitään lähetysosoitetta.

Tiiina: Virvon varvon...

Meidän viisivuotias on askarrellut kerhoissa ja kotona monen moista pääsiäsjuttua. Kortin pienet tipuset on painettu omalla sormella.


Tämä noita-akka katselee maailmaa rairuohojen ja herneen versojen keskeltä. Tänäkin vuonna rairuoho ehti hyvin pääsiäiseksi, vaikka joka vuosi saan pelätä, että myöhästytään. Herneen versot ovat meidän herkkua. Kerrankin mies ja tyttö olivat salaa jäkertäneet versot suoraan kupista.


Tämä on minun suosikkini. Tyttö tuli tammikuussa ja sanoi, että haluaa askarrella. Näytti kuvaa ja minä siihen, että ei nyt (kaikkea muka tärkeämpää tekemättä ). Tyttö sisuuntui ja aikoi tehdä yksin. Ja minä siihen, että taitaa olla liian vaikeaa (jep-jep, kannustakaa lapsianne, mutta kuka sen aina muistaa).

Hetken kuluttua tyttö toi tämän ihanan pääsiäskortin. On ollut pöydällä pääsiäistä odottamassa siitä asti. Tykkään koko joukosta.


Täällä meidän seudulla virvotaan huomenna, lankalauantaina siis. Ja illalla keräännytään kokolle. Joten mukavia pääsiäispyhyiä kaikille!

Tiiina: Sukkasillaan

Niinhän siinä sitten kävi, että sukkabuumi alkoi. Sukan kutominen olikin ihan mukavaa hommaa. Ja jatkoa on jo puikoilla.

Kirsikkaraita sukat

Malli Omasta päästä

Lanka Maija

Huomioitavaa Silmukkamäärät: ylhäällä 72, nilkassa ja jalkaterässä 50.

Villit raidat toistuvat noin 10cm väklein. Valesauma takana.

Hieman ristiriitaisesti suhtaudun tähän blogimaailmaan. Ihania neuleblogeja on vaikka kuinka paljon ja niissä seikkaillessa aika kuluu vauhdilla. Uusia ideoita saa, kun näkee valmiita toteutuksia. Omat työt vain eivät samaan aikaan etene. Hymm. Hankala yhtälö.

Viime päivinä on nautittu kauniista kevätpäivistä ulkoillen. Joten tahti on hieman hidastunut. Illalla sitten nautiskelen: taitoluistelua telkkarista, vähän suklaata ja sukkakudin. Tiiinan laatuaikaa.

EVA K: Pätkätöitä

Minusta tuli yllättäen pätkätyöläinen. Sain oululaisesta taitoshopista n. metrin mittaisia villalankoja, jotka olivat loimenloppuja. Pätkät alkoivat inspiroida ja niistä on alkutalven aikana syntynyt sarja pieniä puseroita, ehkä yksivuotiaan kokoa. Sain langat hyväntekeväisyyttä varten, joten puserot odottavat nyt sopivaa kohdetta. Nautin niiden tekemisestä kauheasti, jopa lankojen päättelemisestä! Jäin tähän tekniikkaan niin koukkuun, että olen pätkien loputtua leikannut myös kokonaisia keriä pätkiksi. Työn pinnasta tulee vielä mukavan epätasainen, kun päättelykohtia on niin paljon. Puseroiden alla on matto, jonka kudoin itse leikatuista tai revityistä kuteista viime kesänä.

Tiiina: Vauhdilla valmiiksi

Lauantaina tarjouksesta ostettu Janne-lanka pääsi heti puikoille. Väri on ihana. Sellainen jota nuoruudessa paljon käytin, mutta joka on viime vuosina unohtunut.


Lanka oli kivaa neuloa, mutta en merkittävää eroa osaa tehdä 7 veljekseen. Hieman pehmeämmältä tuntui ja ehkä aavistuksen tiukkakierteisemmältä. Mikä voi kyllä johtua myös siitä, että viimeaikoina olen neulonut Novitan lankoja pääasiassa puretuista tekeleistä. Mutta ei niin paljoa paremmalta tuntunut, että olisin Novitan villalangat valmis kokonaan hylkäämään. Tosin langan värivalikoima on aika kiva.

Mittataulukoita tutkittuani ja mallitilkun neulottuani päätin hieman epävarmana tehdä s-koon mukaan. Aloin keskeneräistä työtä mallatessani pelätä, että pieni tulee. Mutta ihan sopiva tästä tuli. Ja ihan kiva käyttöneule. Puolipituisista hihoista tykkään. Voin onnekseni pitää villapaitoja suoraan ihoa vasten. Eivät kutita.

Neulepinta on hieman epätasaista, mikä harmittaa. Varsinkin joustimen kanssa minulla on ongelmia. Toinen reuna jää aina jotenkin löysäksi.

Kirsikka kaarrokeneule

Malli Novita Kevät 2006 Extra

Lanka Janne

Huomioitavaa Tein n.5cm ohjetta pidemmän

Tiiina: Ihanat värit

Selailin vanhoja valokuvia koneella, kun tämä tuli vastaan. Heti teki mieli päästä mattoa kutomaan. Räsymatot ovat ihania. Kaapissa odottaa jo useampi lakana repimistä.



Onneksi järki on tässä tunnetta vahvempi. Missään välissä en kutoa ennättäisi. Lasten kanssa se ei minulta ainakaan onnistu. Ja kangaspuillekaan ei ole oikein hyvää paikkaa. Kutominen on niitä "sitku" haaveita. Ja tiedän myös sen, että ensimmäisen 15 loimimetrin jälkeen olen jo kyllästynyt hommaan. Kunhan vain kehtaan itselleni sen myöntää.

Tiiina: Äiti tilkkuilee, Anni askartelee

Näissä kuvissa on noin vuosi sitten valmistunut tilkkupäiväpeite. Kaikki kankaat löytyivät silloin omista arkistoista. Hieman epäonnistuin kankaiden valinnassa, sillä tähtikuviot eivät milestäni erotu tarpeeksi. Kolmioiden ompeleminen oli kuitenkin ihan mukavaa. Peitto on tehty mummon vanhaan sivusta vedettävään sohvaan, joka siis palvelee sänkynä.

Tähtitilkku päiväpeite

Kuvaan pääsi myös Annin rakas unikaveri Emmi-Lotta. Ihana, mutta varsin isopäinen koira. Anni askarteli Emmi-Lotalle hammaskeijun asusteet. Pitsikoristeiset siivet ja tähtitaikasauvan kuminauhakiinnityksellä. Lupasin, että jatkossakin voidaan Annin askarteluja täällä esitellä.

Tilkkukurssilla neuvottiin valitsemaan tilkkutyön taustakangaskin huolella. Näin olen tilkkupeitteissä tehnytkin. Tätäkin peitettä käytetään vuoroin kumminkin päin. Oikein kun tekee mieli pinkkiä, niin perhospuoli ylöspäin.