Tiiina: Hassutin

Viimeisimmän Novitan hihahuivi herätti kiinnostuksen. Mielenkiintoinen vaatekappale, johon voi hauskasti kietoutua. Järjen ääni yritti toitottaa, miten järjettömältä koko vaatekappale kuulostaa: yksi hiha ja 2m huivia. Liehuke tulisi vain uimaan keittolautasilla, putoilemaan olkapäältä ja näyttämään lähinnä kummalliselta. Kirsikanpunainen mallikuva veti kuitenkin puoleensa joka selailulla.

Langaksi valitsin Sivillan, ihanaisen ja uskomattoman riittoisan silkkivillalangan (50g=250m). En ole koskaan neulonut pitsineuleista huivia, eikä tämä helppoa ollut nytkään. Huivi jatkui uskomattoman hitaasti, saman mallikerran toistaminen yhä uudestaan tuntui turhauttavalta. Mutta viimein tuli valmista.

Hihahuivi-Ponchoke-Hassutin

Malli Novita Syksy 2008

Lanka Wetterhof Sivilla 100g

Huomioitavaa Paljon lyhyemmästi huivia kuin ohjeessa, ei resoria ja lyhyt hihanen

Fiilikset Onneksi valmistui. Ihan veikeä vaatekappale, joka toimii myös tavallisen kaulahuivin tapaan.

EVA K.: Sukkakoulu jatkuu

Edellisestä työstä jäi lankaa niin paljon, että jatkoin sukanteon harjoittelua. Tässä ne nyt ovat; eivät mitkään kaunokaiset tai täydelliset, mutta lämmittävät varmaankin. Palmikko ei kirjavassa langassa kovin hyvin pääse esille, mutta toi vaihtelua tekemiseen.

Näihin sukkiin mahtuisi kyllä paljon pullukammat jalat kuin omani, olikohan silmukoita vähän liikaa, mutta ehkä se oma sukkakokokin pikkuhiljaa löytyy. Tuleekohan minustakin joskus oikein sukkamummo :=).

EVA K.: Virkkuukoukun ja puikkojen helskettä

Alussa oli kerä kirjavaa tarjouslankaa ja kova innostus tehdä jotain, missä virkkaus ja neule yhdistyvät. Helmakaitaleeseen virkkasin vuoronperään kerroksen kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Kaitaleen valmistuttua alkoi tuntua, että se pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos itse pusero olisi yksivärinen.

Sekä taka- että etukappale ovat laatikkomaisia. Sen verran haastetta halusin, että tein etukappaleeseen halkion, joka näin virkattuna ainakin oli ihan helppo toteuttaa.
Olalle virkkasin ensin hihojen raidat ja neuloin hihat sitten ylhäältä alaspäin. Näin hihoja olisi voinut tietysti vaikka mitata - mutta eihän minulla ollut ketään mittatikkua!

Paita valmistui. Ainoastaan pääntietä jouduin vähän purkamaan, kun ensimmäinen versio näytti silmääni liian isolta.
Paita sai seurakseen vielä sukat. Ja kuinka ollakaan, todella sopiva valokuvamallikin löytyi!

Tiiina: Malva

Olen tainnut jo kertoa, että minulla ei ole tapana hamstrata lankoja. Kaapista löytyy vain valmiiden töiden ylijäämiä (ja niitä keskentekoisia töitä... aika monta). Nämä langat sorruin kuitenkin ostamaan vailla mitään suunnitelmia. Kerkesi jo harmittaa koko ostos. Väri on veikeä, mutta lanka kovin samanlainen kuin Samos, joka ei kuulu suosikkeihini. Tuloksena aika paksua, muovista pintaa...

Shalom cardigan oli kuitenkin mukava malli. Ei yhtään ommeltavaa saumaa. Ja kivan näköinen lopputulos todella yksinkertaisella neulemallilla ja neuleen rakenteella. Kiva vaatekappale trikoopaidan päälle näin syksyllä. Villaisena varmasti vielä kivempi.

Malva

Malli Shalom cardigan / Involving the senses
Lanka Hjertegarn Roma 300g
Huomioitavaa Enemmän silmukoita, pienemmät kädentiet
Fiilikset Juupa jaa, lanka tuli ainakin tuhottua. Ihan käytännöllinen vaatekappale kuitenkin

Tiiina: Pino pipoja

Syksy painaa päälle. Neulerintamalle ilmaantuu "pakollisia" juttuja, jotka syövät aikaa silkasta inspiraatiosta syttyviltä töiltä. Puuvillapipoja tikuttelin useamman. Listalla olisi myös villahaalari pojalle, neuletakki tytölle, villasukkia lahjaksi, slipoveri jämäkerien tuhoamiseksi...

Odessat

Malli Odessa (jostain syystä linkki ei nyt toimi...)

Lanka Novita Tennessee

Huomioitavaa En ottanut langankiertoja

(tuli kamalan löysä kohta)

vaan neuloin seuraavalla kerroksella suoraan

silmukoiden välisen langan. Ja seuraavan

silmukan aina oikein kiertäen.

Fiilikset Nätti pipo, näitä on puhuteltu

Pinkkiä raitaa -pipo

Malli Kunhan neulottu, Heijastinpyörylöiden idea

napattu Sisäisen villapaita -blogista

Lanka Novita Tennessee ja muut puuvillajämät

+ ohut heijastinnauha

Fiilikset Heijastin nauha oikeasti toimii ü

Tervetuloa syyspimeät

EVA K.: Hellepäivän muistoja Viljandista

Eipä uskoisi, että menneestä kesästä olisi syntynyt hellepäivän muistoja, mutta niin vain on. Onneksi kansanmusiikkitapahtumissa on myös kaupallisuutta mukana, tällä kertaa en sitä juttua moiti ollenkaan. Nämä langat nimittäin bongasin heinäkuussa Viljandi folkista, ja nyt on muistot sitten kudottu jakuksi.
Lanka on melkoisen ohutta villaa, mutta niinpä se oli tosi juoksevaa ja jakku painaa vain 300 g. Lankaa ostin heti kolme vyyhtiä, joten suurin osa on vielä käyttämättä! Vyötteestä voi lukea, että lanka on peräisin Jõgeva lõngavabrikust, jolla on jopa omat nettisivut: www.evilla.ee. Ihastuin väreihin heti ensisilmäyksellä.

Malli on täysin omasta päästä ja syntynyt sitä mukaa, kuin työ edistyi. Takakappaletta aloittaessa en ollut vielä päättänyt, teenkö puseron vai takin. Takki tuntui sitten lopulta paremmalta vaihtoehdolta. Kappaleet ovat yksinkertaisesti suorakulmia. Helman viimeistelin vasta, kun olin koonnut jakun. Hihoista halusin vajaamittaiset, mutta tein niihin leveät käänteet. Ja jotta työssä olisi jonkinlainen juju selässäkin, neuloin sinne pienen hiipan.

Malli tuo minulle mieleen äidin 60-luvun mallilehdet (kuvat taisivat olla vielä osittain mustavalkoisia..); lyhyt, leveä, isot napit.
Tarpeistaan kannattaa mainita muillekin, se tuli taas kerran todistetuksi. Ystäväpiiristä nimittäin löytyi ihminen, jolla oli kaksi kenkälaatikollista käyttämättömiä nappeja :=). Kaupasta en olisi yhtään sopivampia löytänyt, niin hyvin nämä tähän istuvat.
Tuntuupa yllättävän hyvältä, kun pitkästä aikaa tein jotain vähän isompaa ja vieläpä ihan itselleni.
Ja arvatkaapas kenet myös bongasin sinä hellepäivänä Viljandi folkissa: Eestin presidentin Toomas Hendrik Ilveksen!

Tiiina: Työpaikan takapihalla

Takana muutama viikko räveltämistä Ravelryn neulehoukutusten äärellä. Kauniita malleja ja mukavan kannustava ilmapiiri. Ravelryn kautta löysin tämän houkuttelevan mallin. Neule rakentui perinteisestä poikkeavasti ja kiinnosti siksikin. Säntäsin langan ostoon samana päivänä ja alelaarin pohjalta kaavin Novitan bambut mukaani.

En alkanut Phildarin ohjetta ostamaan vaan sävelsin kuvien perusteella. Lisäsin leveyttä hihakappaleen loppuosaan, jotta se riittäisi reilusti rintojen alle. Taisin yliarvioida rintavarustukseni, joten jouduin hieman muuttamaan takaosaa saadakseni neuleen istumaan paremmin.

Neule on lähes kokonaan sileää, suoraa, tylsää neulottavaa. Poikkeuksena vain reikäneule, joka poikkeaa alkuperäisestä. Noin tusinan yrityksen jälkeen luovuin toivosta löytää oikeat silmukkakuviot ja tein reilusti omanlaisen.

Lopputuloksesta tykkään. Mukavasti erilainen neule, joka tuntuu päällä kivalta. Hihat ovat ihanat. Novitan Bambu on minusta parhaimmillaan sileänä pintana.

Phildar Bambu Kimono

Malli Phildar

Lanka Novita Bambu 430g

Huomioitavaa Kuvien perusteella säveltäen

Fiilikset Mukavasti erilainen neule, tykkään!

Tiiina: Pikainen bolero

Mummun kahdeksankymmenvuotisjuhlia vietettiin tänään. Perjantaina lupailtiin viileää mutta kaunista säätä ja hetken päähänpistona keksin, että juhlamekkoni tarvitsee kaveriksi boleron. Tosiasiassa olisi tarvinnut villapaidan ja tuulitakin. Voi tätä suomen kesää.

Perjantaina ostin langat klo 18.02 ja valmista oli lauantaina klo 22.25. Nopea ja helppo vaatekappale. Mallin löysin Ravelryn kautta. Muutama muukin oli mallin löytänyt, sillä bolero oli toteutettu yli 880 kertaa.

Langaksi valitsin tarjouksessa olleen Novitan Spectrin. Tykkäsin enemmän kuin saman tyylisestä Samos-langasta Tosin lanka kiersi kummallisesti nyörille, jota sai oikoa vähän väliä. Lopputulos on pehmoinen ja kuohkea - ihan mukava vaatekappale. Ja todella helppotekoinen. Vain suorakaide, joka joustinneuleen kohdalta ommeltiin yhteen kainaloiden alta.

Ribbed Lace Bolero

Malli Ribbed Lace Bolero by Kelly Maher

Lanka Novita Spectri 175g

Huomioitavaa Ohjeesta poiketen neuloin nurjalla ensimmäisen langankierron oikein ja toisen nurin.

Fiilikset Ihan ok, ehkä hieman voisi olla napakampi ja lyhyempi, siis hieman pienempi.

Hellettä ja villasukkia

Kesäkuumalla valmistuu villasukkia. Muuta ei ole edes työn alla. Ei ole enää aikaa neuloa niin paljoa kuin vielä keväällä. Haeskelen rytmiä työssäkäyvän pikkulapsi-perheen arkeen. Iltaisin tulee valvottua, mutta sekin kostautuu. Viime viikonloppuna nukuin kahtena yönä melkein kellon ympäri. Jotakin uutta on kuitenkin hakusessa. Huumaannuin Ravelryn mahdollisuuksista. Mahtavia malleja, kauniita toteutuksia, runsauden pulaa.

Mutta asiaan: Olen aina luullut, että käsialani on löysää. Ehkä niin on ennen ollutkin, mutta kevään runsas tikuttelu on kehittänyt sitä. Vanhasta muistista tulee kuitenkin tartuttua aika pieniin puikkoihin. Valitsen aina vähintään puoli numeroa - joustinneuleissa jopa yhden kokonaisen - ohjetta pienemmät puikot. Nämä neuloin 2,5mm puikoilla ja tuli kyllä liian tiukkaa. Langan kuohkeus katoaa ja kuvio on supussa. Jouduin toistamaan mallikertaa sekä varressa että jalkaterässä yhden kerran enemmän kuin ohjeessa, jotta tuli sopivat.

Koiranputkisukat

Malli Ulla / Pia Tuononen

Lanka Novita Nalle

Huomioitavaa Toistin kuviota 4+4 kertaa

Fiilikset Kauniit sukat. Ohje lähti heti kiertoon.

EVA K.: Lomatunnelmat: sadetta ja kärkisukkaa

Nyt se odotettu loma sitten alkoi! Tavarat on pakattu ekaa reissua varten; saa nähdä tulivatko oikeat vaatteet, kun kaatosaadetta kuunnellessa niitä mietin.

Pari päivää sitten löysin netistä kärjestä aloitetun sukan ohjeen. Täytyy tunnustaa, etten ollut sellaisesta kuullutkaan. No, kun sukanteko on ylipäätään vielä on niin alkutekijöissään, päätin yrittää - jospa vaikka löytyisi oikotie.

Heräteostona - liekö sään ansiota - ostoskoriini ilmaantui useampi kerä sukkalankoja. Tämä seitsemän veljeksen raitaversio näytti houkuttelevalta kuin karamelli ja sen huomasi myös neuloessa.

Sukka ei ollut sen vaikeampi neuloa kuin perinteinenkään. Tämä ensimmäinen valmistui muutamassa tunnissa. Ohjeen mukaisesti siinä on yksinkertainen kantapää ja pohja, joten tämä tuskin kestää kovin hyvin kulutusta. Vartta tein vain vähän, sillä uskon tämän parin päätyvän yökäyttöön. Se "puoliso" pitäisi saada aikaan iltapäivän junamatkalla.

Tiiina: Keskikesä

Viimeiset viikot olen pakertanut tämän ihanuuden kimpussa. Aika alkuvaiheessa tajusin, että armoton pingotuskaan ei pelastaisi, pieni tulee. Ihan vain vinkkinä, että pitsineuleen silmukkamäärää ei kannata valita sileän neuleen perusteella. Jatkoin kuitenkin ja silmäilin ystäviäni... veljen vaimo on sopivan sirpsakka ja näin hän sai neuleen itselleen.


Malli on mun mielestä kaunis ja persoonallinen. Alaosa neulottu pyöreänä, kainaloissa lisättiin silmukat ja yläosa on neulottu tasona aina oikeaa (tai siis ohjeessa aina nurjaa, en kyllä tajua minkä ihmeen takia). Harkitsin tekeväni itselle samanlaisen, mutta kuvion vaihtuminen tuossa rinnankohdalla ei oikein viimeisen päälle sopisikaan omille muodoilleni.

Kimonohihainen pusero

Malli Kauneimmat käsityöt 3/08 malli 7

Lanka Novita Bambu 280g

Huomioitavaa Ohjeen pienimmällä koolla, yläosa ohjeesta poiketen aina oikeaa

Fiilikset Kiva, että tälle löytyi ottaja!

Entäs muuta: Kesästä on nautittu, vaikka sadetta on saatu monta viikkoa ihan joka päivä. Onneksi välillä on paistanutkin ja viime viikoilla ei ole tarvinut enää lapsille pipoa ja lapasia pakata mukaan hoitoon. Lapset ovat leikkineet serkkujen kanssa. Asumme mukavasti pienellä kylällä ja serkut ovat lähellä, samoin kuin mummu ja pappa. Aika rikkaus ja ihan käytännön apukin monesti (kertoo lappapuuron ystävä, joka on lainanut viimeisen vuoden aikana mannaryynejä naapurista ainakin kolme kertaa...).

Yhtenäkin päivänä istuin leikkimökin kuistilla neulomassa lämpimässä ilta-auringossa ja katselin, kun omat lapset (pikku-ukko 1v8kk ja neiti pian 6v) leikkivät toista tuntia isompien serkkujensa (neidit 10v ja 13v) kanssa hiekkakasalla. Ihanan rauhaisaa. Siinä vaiheessa kun pressua kyseltiin tajusin, että tekeillä oli uima-allas. En antanut pressua vaan kasasin poppoon autoon ja lähdettiin uimaan.

Pappa nikkaroi lapsille hellan leikkimökkiin ja siellä onkin nyt kokattu. Näin keroo meidän neiti: "Leikkimökin pikku kokkeista on jo kuvattu kokkiohjelmakin. Ohjelmassa touhusivat taikakokit tytöt 5v ja 5v sekä apukokki 1v. Taikakokkeilla oli aikamoiset taikaloitsut. Ne kyllä tehosivat. Ruoka oli TODELLA hyvää. Ja ainoastaan taikaloitsujen ansiosta. Uusia kokin tarvikkeita ollaankin hommattu leikkimökkiin."

Neulerintamalla on nyt mietiskelyn aika edessä. Mitään suunnitelmia ei ole valmiina eikä lankoja hamstrattuna. Ilmoittauduin Ravelry-jonoonkin uusien ideoiden toivossa. Tosin se paikka taitaa olla aika koukuttava... aika näyttää.

EVA K.: Lisää kierrätystä ja uusi tekniikka

Tänä iltana osui kangaskorista silmiini pellavainen lempparihameeni, joka kului puhki takamuksesta ;=). Olin ajatellut leikata sen matonkuteiksi, mutta huomasinkin, että etukappaleesta saa vielä muutakin. Tekaisin helmaosasta reilun ja talonpoikaisen näköisen kenkäpussin. Kankaan puolet ovat eriväriset, joten käänsinkin nyt sen nurinpäin. Helmakäänne koristaa kívasti pussin pohjaa ja yläosaan tein reilun käänteen nyöriä varten. Ja sitten tekemään itse nyöriä!

Suosikkimateriaalini pellava ja silkki pukevat hyvin mustaa nahkaa..

Sain jokin aika sitten tuliaiseksi nyörihaarukan, jota en ollut vielä testannut. Tuntui, ettei nyörinteko ole minun heiniäni, mutta mutta... Lankojeni joukossa on kauan sitten ostettua paksua luonnonväristä raakasilkkiä ja sehän olikin oikein passeli materiaali. Nyörinteko oli aika hauskaa, vaikka alusta tulikin melko epätasaista ja liian löysää. Työ alkoi kuitenkin taas neuvoa tekijäänsä, ja niinpä luulen, ettei tämä nyöri jääkään ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

EVA K.: Solmioiden uutta elämää

Roosanvärinen solmio oli selvästi ollut omistajansa mieleen, sillä se oli kulunut osittain puhki. Niinpä tästä pussista tuli ensin niin kapea, että jouduin taiteilemaan siihen vielä pienet sivukappaleet. Näiden solmioiden kanssa värkkääminen tarjoaa monenlaisia haasteita ideoinnista pieniin käytännön ongelmiin, mutta lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Ajattelin lähettää roosanvärisen takaisin entiselle omistajalleen - tuntemattomalle sponsorilleni.

Silkin merkit jätin tarkoituksellisesti paikoilleen, ne ovat kiva pieni yksityiskohta. Ruskeaan kokeilin konetikkausta, joka onnistuikin yllättävän hyvin, roosaan tein tapani mukaan tikkauksia käsin.

"Perhepotretti"

Yhden solmion olen käyttänyt jo kokonaan, ja paljonhan niin pienestä kangaskaitaleesta tulikin. Jätin välillä pellavan pois ja tein pelkästä silkistä, mutta kyllä tuo pellava minun mielestäni oikein korostaa silkin hienoutta.

EVA K.: Matto paikallaan

Tämä mattokuva piti ottaa ulkona, mutta eihän tuonne sateeseen voi mennä, joten matto on nyt ihan siinä, missä se tulee olemaankin. Pituutta tuli 3,4 m, kuteita jäi siemeneksi seuraavaankin, mutta se saa nyt odottaa aikaa parempaa.

Viimeiseen raitaan, joka ei tässä kuvassa kyllä näy, ujutin vielä pyjamani, yöpaitani ja lakanani; tuttuja siis jo ennestään, jatkavat yhteiseloaan.

Tiiina: Lempiväri

Olen tainnut jo kertoa että pidän punaisesta väristä. Viimeaikaiset neuleet ovat olleet aika paljon valjumpia värityksiltään ja olen jo melkein ikävöinyt lempiväriäni puikoille. Onneksi viimein löysin näyttävän mallin, joka tarvitsi upeat langat päästäkseen oikeuksiinsa.


Ehkä arvasitkin: Yllä oleva ei ole viime viikkojen tulos, vaan aitoa ja alkuperäistä Irene Usvasaloa. Äitini on sen neulonut silloin, kun nämä olivat pinnalla. Tongimme siskon kanssa lapsuuskodin varastoja ja sovittelimme aidosti ihania tai muuten vain aikaansa aidosti kuvaavia vaatteita. Kyllä muoti muuttuu. Ja kiertää. Tosin nyt jo pelottaa aika, jolloin olkatoppaukset ovat taas in...

Syy pitkään blogitaukoon on tässä: Kesäpaita Novitan Bambu -langasta etenee tuskastuttavan hitaasti. Tein vielä (pahan, tosi pahan) virheen tiheyden kanssa ja neuleen ympärys on vaivaiset 66cm. Nyt sitten mietiskelen kenelle paita sopisi... Kimonomaiset hihat ja varsin avara V-pääntie ovat neuleen juju, joten ihan lapselle malli ei sovi. Katsotaan mikä tästä tulee... Sinnikkäästi jatkan kuitenkin.

EVA K.: Yhtä ja toista eikä mitään valmista

Mitähän näistä yrittäisi..
Kaikkien saamieni lankojen joukosta nämäkin löytyivät. Pörrölanka on Novitan Brushia ja sileä ilmeisesti Seitsemää veljestä. Hassua, että langat ovat tulleet ihan eri ihmisiltä, mutta kuinka ollakaan lila on lähes samaa sävyä, vaikka ei tässä kuvassa oikein näytäkään. Kieltämättä hiukan erikoiset värit enkä ole pörröisten lankojen harrastaja ollenkaan, mutta jotainhan näistä pitäisi sentään kokeilla. Luotan siihen, että idea tulee, kun on sen aika. Pienen mallitilkun tein, mutta pitäisi nyt ensin hankkia isommat puikot.

Vanhasta uutta

Useampi ilta on jo vilahtanut mattoa kutoessa. Siinä jos missä näkee työnsä tuloksen ja siitä huolimatta lopputulos on varmaan yllätys. Mattoon uppoavat niin vanhat lakanat kuin pyjamat ja T-paidatkin, eivät siis katoa jäljettömiin vaan muuttavat vain olomuotoaan. Miten voikin olla, että niin kuluneesta ja nuhraantuneesta saa aikaan jotain niin uutta...

Virkkausta uutisia katsellessa

Matalapaineestakohan johtui vai mistä, mutta rupesi tuntumaan, ettei elämä nyt aina ihan niin värikästä ole kuin viimeaikaiset lappuni. Sitä paitsi värikkäät lankani hupenevat uhkaavasti, joten päätin välillä siirtyä rauhallisimpiin tunnelmiin. Tässä vihreänharmaassa pinnan erilaiset kuviot pääsevät aika hyvin oikeuksiinsa.

Minua kiehtoo tämän peiton (?) tekeminen siinäkin mielessä, että ei ole mitään varsinaista visiota, miltä sen pitäisi näyttää, joten vielä saattaa tulla muitakin yllätyksiä vastaan. Kuin elämä itse.

EVA K.: Sateisten iltojen satoa

Vähempikin sade olisi riittänyt, mutta ehkä tämä solmioiden kanssa puuhastelu olisi silloin jäänyt vähän vähemmälle. Nyt uusia pussukoita on syntynyt pari illassa. Taisin viimeksi kirjoittaa, ettei silkin työstäminen olisi kovin vaikeata - nyt olen jo vähän eri mieltä. On se ihan tarpeeksi hankalaa, venyy ommellessa ja takkuaa paininjalan alla, silittäminenkin on työlästä. Mutta ah sitä ylellisen tuntuista pintaa, annan sittenkin kaikki oikuttelut anteeksi. Pellavan kanssa ne ovat hyvä pari joka tapauksessa. Solmioita on edelleen aika nivaska, pellavaa sen sijaan täytynee lähteä kohta hankkimaan. Onneksi korin pohjalta löytyi yllättäen vielä myös punaisia pellavatilkkuja. Eihän näihin töihin paljon materiaalia tarvita, mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä enemmän.

Tiiina: Sadetta

Juhannus on vietetty kotosalla sateen sanelemalla rytmillä. Piha-altaassa, sellaisessa pienessä ja puhallettavassa, läträttiin riemulla. Lämmintä oli alle 15 astetta ja vettä satoi, mutta altaan vesi oli lämmintä, lähes kuumaa ja sauna vielä kuumempi. Kuvassa lapset etsivät perinteeksi jo muodostuneen kesäkisan vihjettä pihapihlajasta. Arvaatte varmaan, että vettä satoi silloinkin.

Puikot eivät arvailuistani huolimatta vaihtuneet ompelukoneeseen. Kankaanpalani eivät sitten kuitenkaan taipuneet juhannusruusuiksi ja tilkkutyö odottaa hetken miksi muotoutuu (jos miksikään). Mutta yhden neuleen olen saanut viimeisteltyä.

Houkutteleva malli löytyi Kauneimmat käsityöt -lehdestä. En juurikaan hamstraa lankoja, mutta nämä langat löytyivät lapsuuskodistani, nuoruusvuosina olen näistä kait jotakin aikonut tehdä. Väri on siksi hyvin epätavallinen minulle, mutta ihan kiva vihreän sävy kuitenkin. Kamera tosin poimii sävyn valosta riippuen hyvinkin erilailla. Isoissa kuvissa sävy on lähinnä todellista.

Malli oli selkeä ja 4,5 puikoilla syntyi nopsaan valmista. Merseroidussa puuvillassa on kaunis kiilto ja tätä tehdessäni ymmärsin, että Samokset ja muut pääosin keinokuidut saa jatkossa jäädä kauppaan. En malttanut odottaa nappikauppaan pääsyä ja "varastin" napit anopin nappilaatikosta. Ihan eriparia, mutta minulle mieluisin kolmikko. Kuvista kiitokset siskolle.

Vihreä pitsiliivi

Malli Kauneimmat käsityöt 2/2008 malli 13

Lanka Esito virkkuulanka kaksinkertaisena n.250g

Huomioitavaa Ohjeesta poiketen takakappale sileää

Fiilikset Meinasin antaa lahjaksi, mutta tykästyin ja pidänkin itse :)

EVA K.: Käsityöläisen mittumaaria

Himmeää kiiltoa

Kun juhannussiivous oli tehty, innostuin hiplaamaan purettuja ja pestyjä silkkisolmioita, jotka sain jokin aika sitten yhden ystäväni kautta uusiokäyttöä varten. Kummasti minulle muuten tätä materiaalia kertyy, ei tarvitse edes itse lähteä kirpparille!

Mustaa pellavaa oli vielä vähän jäljellä, ja mielessä tyttären kamerapussukkatilaus. Koska oma pussukkani on osoittautunut toimivaksi, tein tämän samalla mallilla. Kaavaa ei ole olemassa - vieläkään - eikä mittavälineitä ole käytetty. Onkin oikeastaan ihme, että tähänkin pussukkaan loppujen lopuksi ainakin oma kamerani solahti oikein somasti. Solmion pää soveltui tismalleen läpäksi, joten ompelin sen vain pohjasaumaan. Silkki oli hiukan liukasta, mutta ei sen ompeleminen silti hirveän vaikeaa ollut. Pussukassa on vanu välissä. Ja vaikka viime aikoina olen niin innostunut taskujen tekoon, niin tuo silkkitilkku ei kuitenkaan ole tasku!

Viimeaikaisissa töissäni käsinpäärmäystä ja uusiomateriaaleja on kiitettävän paljon, mikä on yllätys itsellenikin. Solmioita on kasa ompelupöydällä, joten ei muuta kuin uusia versioita väkertämään. Mistä minä tiedän, kelpaako tämä ollenkaan maailmanmatkaajalle...

Vapaita paikkoja

Juhannus vauhditti tämän työn valmistumista ja siinä tuolivanhukset nyt komeilevat uusissa kesäretongeissa. Kangasta jäi vielä melkoisesti ja seuraava tavoite onkin saada terassin seinälle tilkkutyö. Pohjakangaskin löytyi jo komeron uumenista. Onpa hyvä, että aina silloin tällöin keksii hyötykäyttöä jollekin pitkään säilytetylle ja hyödyttömän tuntuiselle kankaanpalalle.

Tiiina: Sivuraiteelta

Olen ollut viikonlopun irti blogimaailmasta, herättelemässä henkiin vanhaa harrastusta. Laji on juuri niin hullu, kuin sen kammoajat ajattelevat. Rämpimistä risukoissa, koikkelehtimista kivisillä kallioilla, kahlaamista ojien ja soiden läpi (minä en tosin päässyt edes "uimaan" - riitti että reisiä myöten kastui) ja uhrautumista itikoiden armoille. Mutta voi kuinka tykkäänkään suunnistuksesta: mahtavaa kuntoilua, jossa saa ripakan lenkin kovalla sykkeellä kuin huomaamatta. Ajatukset on taatusti irti muun maailman asioista, kun keskittyy kartan lukuun ja rastien löytämiseen.

Ja ihan sattumalta tänään huomasin, että samaisena Venlojen viestin lauantaina vietettiin "world wide knit in public" -päivää. Tässä siis minun osaanottoni. Neulominen rentoutti kummasti omaa vuoroa odotellessa.