Tiiina: Minun vuoroni

Raitasukkavillitys ehti Ylivetoon asti. Tarvitsin pitkälle bussimatkalle neulottavaa ja matkaevääksi valitsin paikallisesta lankakaupasta Noron sukkalankaa. Lanka kiersi nyörille, takkuuntui isoiksi sykeröiksi ja katkeili selvitettäessä. Paikoin lanka oli todella ohutta ja solmujakin oli minun kerässä neljä. Neulepinta on lähes joustamatonta ja eikä lainkaan villamaista. Odotin selvästi enemmän kuin sain.

Mutta kuvat puhukoot puolestaan. Langan värit ovat upeat. Vahvat ja voimakkaat. Tilaisin samoin värjättyä tavallista sukkalankaa, Kiitos!

Nyt meillä on loma. Kauniita keväisiä päiviä, ulkoilua, kiireettä laitettua ruokaa, uunin lämpöä, rauhallisia aamuhetkiä. Jopa aikaa neuloa. Mieli on levollinen alkuvuoden räpiköinnin jälkeen.

EVA K.: Vanhaa lankaa uusin puikoin

Lankavaraston läpikäynti on nyt edennyt 90-luvulla hankittuun paksuun silkkilankaan ja 70-luvulta peräisin olevaan pellavaan. Pellavasta kudoin aikoinaan kaksikin hihasta-hihaan - puseroa, joista toista tyttäreni käyttää edelleen. Joskus olemme olleet jopa molemmat saman puseron sisällä :), kun tytär vielä oli ihan konkreettisesti sydämeni alla.

Silkki löytyi aikoinaan yhden vanhan käsityöliikkeen loppuunmyynnistä. Kudoin siitäkin pitsineulepuseron, joka taisi jäädä vähän vähälle käytölle, ja niinpä olen sen jossain vaiheessa vienyt kierrätykseen. Nyt olisin puseron mielelläni purkanut. Lankaa on kuitenkin viisi kerää, ja niinpä laitoin kesäröijyn alulle. Pellavaa on niin vähän, että siitä tulee vain muutama efektiraita. Lisäksi kävin ostamassa muutaman kerän luonnonvalkeaa Sublime baby cotton kapokia. Aika mukavasti langat käyvät yksiin, eikä röijystä ainakaan tule liian kirjavaa. Muutapa tästä ei vielä osaa sanoakaan, yllätys odottaa. Tämä aloitus tosin on jo toinen, kun ensimmäiseen otin liian isot puikot ja siitä tuli aivan liian löyhää.

Puikoissa olen nyt astunut uuteen aikaan! Onpa todella miellyttävät. Pyöröpuikko on kokonaista 120 cm pitkä ja kaapeliin (!!!) voi yhdistää eripaksuisia puupuikkoja. Ensin oli vähän vaikeuksia, kun kierre ei oikein pysynyt kiinni, mutta nyt sujuu jo oikein mallikkaasti. Puikot ovat tosi kevyet ja niin kauniit, varsinkin näiden luonnonvaaleiden lankojen kanssa tarjoavat todella silmänruokaa.
Voisiko joku kertoa, mikä tarkoitus on kuudella sukkapuikolla? Puikot ovat huomattavasti lyhyemmät kuin metalliset sukkapuikot ja niiden paksuuskin on vähän eksoottinen eli 3,25. Ilmeisesti on siis tarkoitus kutoa sukkaa kuudella puikolla, vai mitä? Kahdella niistä tekaisin pienen myssyn, siihen niiden pituus juuri ja juuri riitti.
Tämä aloitus muuten poseeraa uudella vessanmatolla, jonka kudoin tällä viikolla kaksinkertaisesta ontelolangasta. Keittiön mattokin on hyvässä alussa, ja ilmestyy tänne aikoinaan.

Tiiina: Kalajoki-sukat

Kalajokilaakso-lehti järjesti sukkakilpailun, johon minäkin osallistuin. Neuloin ja purin, hahmottelin jokea, mietin jujua, tein läjän koetilkkuja. Yhtenäkin iltana lapset, 2 ja 6 vuotiaat leikkivät pahaenteisen hiljaa keskenään. Laitoin neuleen syrjään ja hiivein katsomaan mitä metkuja on meneillään. Lapset tekivät ruokaa. Hämmensivät puukauhalla muovilaatikkoa sulassa sovussa. Käskivät maistamaan, kuulemma kalakeittoa. Laatikon pohjalla uiskenteli läjä mallitilkkuja, joihin oli neulottu ahvenia ja muita epämääräisesti kalalta näyttäviä otuksi.

Täytyy siis myöntää, että otin kilpailun aika tosissaan ü. Ja kyllä tänään harmitti kun selvisi, etten sukillani selvinnyt alta sadan sukan joukosta edes 49 sukan yleisöäänestykseen.

Tässä saatekirjelmäni selitykset: "Mieltä rauhoittava jokimaisema peltoaukeineen on parasta Kalajokilaaksossa. Siksi neuloin sukkiini joen, joka kiemurtelee jalan ulkosyrjällä. Joessa on muuten mutkia aikalailla saman verran kuin Kalajokilaaksossa on kuntia, hieman laskutavasta riippuen. Ja pitäähän Kalajoki-sukissa olla joen lisäksi myös kala – vaikka sitten vain toisessa sukassa. Parhaat villasukat ovat jalkaan (ja kengän sisään) napakasti istuvat ja käytännölliset. Yksinkertaisen kaunis kuvio sopii arkiseen villasukan."

EVA K.: Kevään merkkejä

Minä täällä taas, mutta en sentään tällä kertaa ainaisten nuttujeni kanssa - vaikka kyllä niitäkin edelleen syntyy.
Nuttukurssilla joku mainitsi, että pitäisi olla myös yhtenä kappaleena neulottavat housut. Minullepa sattui silmiin ohje poikittain tehdyistä housuista ja nehän pystyi tekemään myös yhtenä kappaleena, kun antoi mennä.
Hm, tulos ei kyllä ole paras mahdollinen käytössä. Housut ovat siis samanlaiset edestä ja takaa ja tässä versiossa yläosa on liian matala vaippakansalle.
Langat ovat omaa varastoa ja suurimmaksi osaksi muilta saatuja. Kevätköhän se vaikuttaa, että ajattelin "siivota" lankojani vähän vähemmäksi. Värit ovat keväisen valoisia ja hempeitä. Teinpä sitten vielä baskerinkin.
Pieni surffailu käsityöblogeissa antoi muuten tulokseksi useampia yhtenä kappaleena neulottuja housuja, mutta ei kuitenkaan tätä mallia.

EVA K.: Kurssikuulumiset

Kuten kuvasta näkyy, nuttuja tuli vähän joka numerolle, joukossa jopa yksi merimiesmalli.

Kurssi kokoontui Ylivieskassa kahtena peräkkäisenä tiistai-iltana. Tuloksena syntyi lähes tusina persoonallista ja kaunista yllätysnuttua. Näytti siltä, että yksi ja toinen halusi vielä tehdä toisenkin, sen verran koukuttava ja houkuttava tämä malli kyllä on.
Koska itse nutun teosta on jo niin paljon juttuja, niin kertokoot nämä kuvat nyt enemmän kuin sanat.
Minulle jäi hyvä mieli tästä ensimmäisestä vetämästäni käsityökurssista ja sain vahvistusta ajatukselle, että hyvä kannattaa panna kiertoon.
Toivottavasti muutama nuttu nähdään myös kevätnäyttelyssä huhtikuussa.
Ja jos Ylivieskan katukuvassa kevään tullen alkaa näkyä mielenkiintoisia röijyjä, niin jäljet johtavat tälle kurssille :=).

Tiiina: Sukkasatoa

En ole enää neulonut läheskään niin paljoa kuin ennen. Suurin syy on Singstarin. Olen totaalisessa koukussa. Laulaa lurittelen kiinni sitä kahdenkymmenen vuoden ajanjaksoa, jonka ajan luulin, että vain kaunisäänisillä on lupa laulaa. Ja raaka työ tuottaa tuloksia. Aluksi luki melkein joka rivin lopussa "kauheaa" ja nyt on ennätys lukemissa 9570. Aika huikeaa. Ja huisin hauskaa.


Asiaan: Kiva mallineule jäi mieleen siskolle lahjoitetuista sukista ja sitä halusin kokeilla toistamiseen. Testasin ensin ohuesta langasta: ei toiminut. Kaapista löytyi lahjaksi saatua Gjestalin Maijaa, joka oli sopivan paksuista. Tykkään aaltoilevasta pinnasta ja vinoraidoista. Tätä mallia tulee tikuteltua varmasti jatkossakin.

Neulomukset ovat varmaan jatkossakin näitä pikkujuttuja. Yhdet turkoosit alpakat odottavat oikean mallin oivaltamista. Etsinnässä jotakin liivimäistä. Tai sitten kimonohihaista. Tai ehkä jopa kaunis huivi... Aika avoinna.

Tiina: Aikaan oikeaan

Olen päättänyt neuloa enemmän läheisilleni ja vähemmän itselleni. Kaappi alkaa nimittäin pursuilla omista tekeleistä... Näistä lahjasukista on hyvä aloittaa.


Pomatomus. Kaunis, tavallisesta poikkeava ja kuitenkin vallan yksinkertainen mallineule ja yksityiskohtainen ohje. Olen elänyt tätä nettineulojan elämää vasta noin vuoden, joten monet näistä supersuosituista malleista päätyvät minun puikoille näin jälkijunassa...

Lankana oli Villamokan Mokkasukka, sävy Jesuiitta. Kaunis violetti, jonka sävyt ovat mukavasti lähellä toisiaan. Tämä oli muuten ensimmäinen lanka, jonka ostin netistä. Jälkijunassa tässäkin.


Kuvat napattiin iltahämärässä ilman salamaa ennen postipakettiin sujauttamista. Tahtoisin digijärkkärin... ehkä senkin aika tulee vielä. Ensin vain pitää tehdä selvää pöydän nurkalla odottavasta toista tonnin laskupinosta.

Sukat päätyivät nuoruusvuosien parhaalle ystävälle 30-vuotislahjaksi Kaija Kärkisen ja Ile Kallion laulun sanojen saattelemina:

niin eri suuntiin

me tietä raivataan

nimeen ystävyyden

me silti aina

aina vannotaan

Tiina: Ennen vanhaan

Kuinka kovalle käytölle neuleet ovat joutuneet? Mikä osoittautui käytössä mieluiseksi? Mitä neulottiin ennen blogiaikakautta? Näitä on ollut mukava lueskella eri kanssabloggaajilta, joten liitynpä joukkoon (kun ei kerran uuttakaan ole esiteltäväksi...)

Olen siis aloittanut neulomaan (tai kuten vieläkin ruukaan sanoa: kutomaan) joskus ala-asteella. Ensimmäisen puseron sain valmiiksi kun olin 13. Se oli violetti, salmiakkiruuduilla ja palmikoilla koristeltu. Nuorena mieluisempaa oli vaatteiden ompelu. Neulonut olen kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti... hmm... aina? Aiemmin oikeastaan vain villalangasta ja pääasiassa paitoja. Kuten huomasin kun kaappia tongin.

Kunnon ulkoiluneule (2o 2n, seiskaveikkaa, ikää noin 7 vuotta. Miehellä on samanlainen ja molemmille vielä omplelin tikatun toppaliivin kaveriksi. Olleet ahkerassa käytössä, vaikka eivät mitään kaunokaisia ole...)

Tähtineule vähintään yhtä lämmin kuin edellinen. Kahdella värillä raidoitettu tausta oli neuleen juju. Lämmitti mukavasti työmaakomennuksella vuonna 2000, sen jälkeen aika vähällä käytöllä.)

Palmikkoneule (Novitan Jussi-lankaa, malli omasta päästä. Ja väljyyttä tässäkin ihan riittämiin. Ikää yli 10 vuotta, mutta käytössä edelleen.)

Blogissa esitellyistä kovimmassa käytössä ovat olleet seuraavat (villalangastapa nämäkin sitten olivat, tuttua ja turvallista?):

Ja nämä ovat muuten vaan olleet mieluisia ja mieleenjääneitä töitä:

Mutta kyllä se tuo joulun alla valmistunut punainen alpakkaneule on ihan ykkönen. Tykkään kovasti. Se päällä tuntuu olo mukavan kodikkaalta.

EVA K.: Niin hyvä lämmin hellä...

Yksi mielenkiintoinen urakka on takana. Röijy on tosi mukava päällä, vaikka ei varmaan yleisiä kauneusihanteita oikein täytäkään.
Yhtenä aamuna töihin kävellessä, röijy takin alla lämmittämässä, lopulta valkeni, miten olisin saanut tästä vähän kapeamman - mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Tämä on tämmöisenään minulle ihan passeli. Mikä ihmeellisintä, en purkanut tätä työtä tehdessäni mitään, vaikka välillä mietin kovasti, tuleeko tästä vaate minulle vai hevoselle.
Lopuksi päättelin 553 silmukkaa, ja lopussahan se kiitos seisoo vanhan sanonnan mukaan.

EVA K.: Matka on tärkeämpi kuin perillepääsy

Oli jokin kummallinen hinku päästä kokeilemaan myös aikuisen kokoa tästä Elizabeth Zimmermannin mainiosta mallista, vaikka englanninkielinen ohje ei minulle auennutkaan. Vika tosin ei ollut oikeastaan kielellinen, vaan matemaattinen. Koko ohje perustuu johonkin salaperäiseen K:hon, jonka arvoitusta en ole vielä pystynyt ratkaisemaan. Laskin edellisen villatakkini silmukoita ja kerroksia ja pähkäilin ja pähkäilin, kunnes päädyin luomaan 430 silmukkaa.
Marraskuun lopulla vietin viikon pohjois-Espanjassa, ja kudin kulki kuin sivujuonena koko ajan mukana. Enpä ollut edes tiennyt, miten hyvin minulta käykään kutominen myös linja-auton kyydissä ennen kuin olin tehnyt edestakaisen matkan Barcelona - Zaragoza puikot vilkkaasti heiluen.

Kävin myös Jacan pienessä vuoristokaupungissa Pyreneillä. Siellä olin ollut n. 30 vuotta sitten opiskelemassa espanjaa yhden helteisen heinäkuun. Kun siis nuoruuteni yliopisto oli bongattu, lähdimme tyttären kanssa etsimään lankakauppaa. Lähes toivoton yritys! Jostain löytyi virkkuulankoja, muusta ei tietoakaan. Lopulta yksi ystävällinen señora vei meidät liikkeeseen, jossa myytiin myös lankoja - pelkkää akryylia! Kun kysyin villalankoja, myyjältä tuli varsinainen puheryöppy, miten kukaan ei enää kudo villasta, sehän kutistuu heti ekassa pesussa etc. etc. No, annoin hänen pysyä uskossaan ja poistuimme vähin äänin. Tytär sitten hoksasi, että etsitään seuraavaksi röijyyn nappeja. Ja niitähän ei kauan tarvinnutkaan etsiä, heti kohta törmäsimme vanhan (hyvän) ajan lyhyttavaraliikkeeseen, jossa hyllyt pursuivat kerrastoa ja sukkaa, nappia ja nauhaa. Olipa nautinto valita siitä yksin kappalein tämä nappikokoelma, jonka kauppiassetä sitten kääri tähän valkoiseen paperiin, johon oli ensin kynällä laskenut hinnat. Miksi meillä ei enää koe tämmöistä??
Zaragozasta sitten muuten löytyi oikein kiva lankakauppa ja sieltä taas pitkän harkinnan jälkeen ostin kerän vaihtovärilankaa, joka ihan tarkoituksellisesti poikkeaa röijyn värimaailmasta. Halusin kutoa myös Zaragozan muistoksi tähän vaatteeseen. Pääväri tulee siitä vanhasta Neveda Sirenestä, raitoina farkunsinistä ja kirkkaanvihreää Nallea. Joulupukki toi muuten samaa vihreää, mutta seitsemää veljestä, joten siirryinkin sitten sen käyttöön loppuvaiheessa.

Tänä pakkaspäivänä pääsin perille... Viimeinenkin nappi on ommeltu. Villa on lämmittänyt sekä selkää että mieltä. Kun nyt saisin vielä kuvan tästä tarinoiden takista, oma kamera näköjään teki stopin ja kuvaukseen tarvitaan muutenkin apuvoimaa.

MarjoRie: Taas yksi liivi

Meikäläisen sinnillä nämä ilman hihoja olevat neuleet tuntuvat olevan mieluisimpia... Toki perusteena voisi olla sekin, että niitä on kiva pitää erilaisten ja eriväristen puserojen ja paitojen kanssa, eivätkä ne myöskään ole liian lämpimiä. Tämä liivi on muunneltu Novitassa Syksy 2008 olleesta mallista. Muunnelma siksi, että en kertakaikkiaan saanut sitä salmiakkien keskelle tulevaa helmineuletta oikein! Melko monen yrityksen ja erehdyksen (=purkamisen ja hermostumisen) jälkeen totesin, että on näitä malleja ennenkin osattu itse keksiä. Hain pikkusen vinkkiä taannoin Novitan mukana tulleesta vihkosesta, jossa on ohjeita seiskaveikka langalle ja niinhän se onnistui. Kuvio on siis tehty pelkillä oikeilla silmukoilla nurjien keskelle. So simple! Kuvion laidoilla on pikkupalmikot ja sivustat ovat jatkettua helmineuletta.


Takakappaleen tein kokonaan jatketulla helmineuleella, koska mielestäni kuvio ei oikein hyvin istu selkäpuolelle (kuten mallissa olisi ollut). Ja lankana on Nalle, koska siitä löytyi tämä ihanan pehmeä sinisen sävy, vähän niinkuin "farkunsininen", joka valitettavasti ei ihan todellisena näissä kuvissa näy.

MarjoRie: Pakkaset paukkuu

Lunta leijailee hiljalleen, pakkasta on noin 18 astetta. Ihanaa, meillä on vihdoinkin oikea talvi! Joulupukkipa ei tuonut meille Singstaria, mutta kylläkin DancingStage Supernova 2:n ja kaksi tanssimattoa. Voi että, kyllä osaa olla koukuttava peli tämäkin, ja haastetta riittää. Tässäkään pelissä ei tanssinlahjat ratkaise, joskin rytmitajua on oltava jonkin verran. Hiki virtaa, suorastaan tunnen kinkun sulavan....
Pohkeiden jumituttua on pakko välillä siirtyä rauhallisempiin harrastuksiin. Tässä tyttärelle Mambosta tehty huivi, joka onkin nyt tarpeen. Mamboa on aika tahmea neuloa, mutta tarpeeksi isoilla puikoilla tehtynä lopputulos ei olekaan niin jäykkä kuin pelkäsin. Ja yllätyin siitä, kuinka hyvin tämä sopii yhteen seiskaveikasta tehdyn baskerimyssyn kanssa. Luonnonvaalea sävy on tismalleen sama. Ilmeisesti värisävyjen yhteensopivuus onkin tärkeämpää kuin samanvahvuinen lanka. Ja usein Mambosta tehdyt myssyt ovat tönkön oloisia.


Huivin malli on ihan yksinkertainen: reunassa ja palmikoiden välissä on helmineuletta, palmikot 8 silmukan levyiset. Tein molemmat apupuikolle nostot eteen, oikeastaan olisi pitänyt tehdä toinen taakse niin huivi olisi symmetrisempi. Ja pituutta tietysti reilusti!

Tiiina: Nimensä veroista

Joustinneule nimittäin. Pikku-ukko 2vee on kasvanut yli edellisestä villahaalarista ja uusi valmistui sopivasti pakkasten alla. Kokeilin muutamaakin mallia, mutta päädyin lopulta tuhlaamaan jämälankoja ihan vain omasta päästä keksityn mukaan. Hieman meinasi koko perhettä huvittaa, kun haalari oli kasassa. Oli tämmöistä slim-mallia.

Mutta 2 oikein 2 nurin joustin pelastaa tilanteen. Ihan on sopiva. Mahan kohdalla voisi olla joku lykky enemmän, mutta parhaimmillaan villahaalari on minun mielestäni juuri näin: aika myötäilevänä. Minun neulemotto senkun vahvistuu: Jos tehdessä pelkää että tulee pieni, kaikki on kunnossa. Jos näyttää sopivalta, kannattaa hieman purkaa ja vähentää silmukoita.

Pikku-ukko sai itse valita yhden langan (vaalean sininen kerä vei voiton) ja loput ovat lankakorin pohjalle jääneitä jämiä monestakin eri työstä. Pääosa on Nallea, osa Woolia ja loput Maijaa. Varsin kiva kokonaisuus.

Täällä on nautittu harvinaisen pitkästä lomasta ulkoillen, rentoutuen ja aikaa yhdessä viettäen. Tänään ommeltiin hernepusseja. Suosittelen kokeilemaan. Helppoja tehdä lasten kanssa ja taipuvat monenlaiseen touhuun. Ja Singstaria on laulettu ääni käheänä. Sitäkin suosittelen. Voi että on kivaa hommaa. En ole mikään taitava laulaja (aikanaan koulussa sain laulukokeesta kuutosen, varsin rehellinen opettaja). Mutta laulamisesta voi nauttia, vaikkei se mitenkään kauniilta kuulosta. Tausta täysille, oma ääni pienelle ja eikun menoksi.

EVA K.: Mitä paketeista löytyikään

Joulun kaupallisuus häiritsee vuosi vuodelta enemmän. Tosin olen huomannut, että joulun iloa voi saada aikaan, vaikka varsinaista shoppailua ei harrastakaan. Niinpä käärepaperitkin onneksi löytyivät omista varastoista. Pari vuotta sitten kävin parin illan kurssin, jolla näitä papereita ruisjauhoseoksella maalailtiin ja kuvioitiin. Silloin en ollut tuloksiin kovinkaan tyytyväinen, mutta nyt oikeastaan ihastelin persoonallisia pakettejani.

Ja kun kääreet sitten oli avattu, niin tämmöistä sieltä löytyi.

Puikot ovat heiluneet ahkerasti joulun alla. Viimeisimmässä neulekahvilassa näin vieruskaverilla kivan kaulahuivin aloituksen, ja niinpä kävin itsekin hakemassa kaulahuivi- ja pipolangat. Toinen langoista on Sublimea, tummansinistä kasmirin, merinovillan ja silkin sekoitusta; toinen vaihtoväristä Austermannin Steppiä, jossa on aloe veraa ja jojoba-öljyä. Neule on tunturineuletta, josta olen aikaisemmin tehnyt ainakin kaksi villapaitaa. Kaulahuivin tein tosi isoilla puikoilla, pipon pienemmillä.
Eipä pitäisi nyt mannekiinimme palella ensivisiitillään täällä pohjan perillä..

Tyttären espanjalaisen asunnon viileys kai sai minut pistelemään nämä lämmikkeet. Enpä ole ennen tämmöisiä tehnyt, mutta hyvin ne tuntuivat sopivan. Lanka on harvinaisuus, Neveda Sirene, täyttä villaa Hollannista ja lähes museotavaraa, luultavasti ainakin 70-luvulta. Minulla oli onnea; joku oli tuonut tätä lankaa äidilleni lähes kilon (oli kai lopulta luopunut haaveista tehdä siitä itse jotain..) ja äiti sitten kierrätti sen suoraan minulle. Langasta on syntymässä muutakin - pysykää kanavalla :=).

Kuvio syntyi ilman suunnitelmia, helmineuletta ja nirkkoraitaa. Toivottavasti nämä lämmittävät!

Tiiina: Punaista alpakkaa

Vaikka tällä blogilla on neljä tekijää, tauko voi venyä pitkäksi. Mutta täällä ollaan taas. Monet ovat nämä viikot neuloneet ihania lahjoja ystävilleen, mutta toisin oli täällä. Marraskuun asti olen tikutellut Tine Solheimin kirjan ohjetta mukaillen ihanaa alpakkaneuletta. Hitaasti tosin, mutta sopivasti joulun alla tuli valmista.

Ja olen tyytyväinen. Juuri minun lempipunainen, syvä puolukkainen. Käy moneen tilanteeseen: legginssien kanssa kotineuleena, farkkujen kanssa vaikka töihin, tummat housut ja komea koru... Tykkään-tykkään-tykkään!

Tine Solheimin kirjan (Leikkiä langoilla) kehuin täällä jo aiemmin, mutta kehun uudestaan. Kannattaa ainakin kirjastossa silmäillä. Paljon kivoja neuleita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kirjassa tämä neule oli n.10cm pidempi ja eri langasta. Pieniä puutteita ohjeessa oli, mutta jokainen puikkoja heilutellut ne osaa selättää.

Ongelmia oli oikean silmukkamäärän kanssa. Takana on hieman ylimääräistä väljyyttä, samoin oli hihoissa ja kyljissä, mutta pieni "teurastus" ompelukoneella korjasi ne. Ensimmäisellä sovituksella tuntui, ettei ihan täytä odotuksia. Kritiikki omatekemää kohtaan on aika kovaa. Nyt, muuutaman käyttökerran jälkeen, uskallan sanoa, että mieluinen on. Tämä on muuten myös ensimmäinen alpakkaneuleeni.

Kuvissa myös hanhineiti, joka koristaa lapsuuskotini pihamaata. Kameran takana Maijja: kaunis kiitos kuvista!

Punaista alpakkaa

Malli Tine Solheimin kirjasta Leikkiä langoilla
Lanka TeeTee Alpakka 450g
Huomioitavaa Ohjeesta poikkeava lanka, silmukkamäärät siis omasta päästä, etu- ja takakappale neulottu erikseen
Fiilikset Mieluinen on, väri on upea!

Nimikoidut toiletlaukut ja kenkäpussit pukinkonttiin

Vanhojen kankaanpalasten viimeinen silaus. Poikien arkisten sanitettilaukkujen ja tyttöjen juhlallisten kenkäpussien omistajista ei ole nyt epäselvyyttä, kun ompelin heidän nimensä pussien kylkeen.

Lisää lapasia

Joulun alla mummo kutoo pitkää nauhaa.

Paketissa lukee: rauhaa, rauhaa, rauhaa!

Vanhahenkiset, mutta oikeasti ensimmäiset

malliltaan nämä 4 vuotiaan pojantyttärelle

neulomani sydänlapaset.

EVA K.: Tämä on mainos

Olen edelleen menossa nutuissa kuten kuvasta näkyy. Sekin näkyy, että nämä eivät ole edes valmiita ja saavat nyt jonkin aikaa ollakin tämmöisiä "esivalmisteita".

Tyttövauvan nutun langat löytyivät viime kesän Mulgimaan retkeltä Valgan rajakaupungin käsityöliikkeen tarjouskorista, jota pengoin ihastuneena. Elämä on yllätyksellistä, surprising, - enpä ollut sinä hellepäivänä vielä koskaan kuullut yllätysnutusta.. Punertava lanka on saksalaista hienoa puuvillaa ja sitä jäi vielä muihinkin töihin; beige on silkin ja puuvillan sekoitusta ja sateenkaarilangassa ei ollut edes vyötettä, mutta ilmeisesti se on kuitenkin keinokuitua.

Sinisävyinen nuttu on puhdasta puuvillaa, langat saatu veljeni vaimolta. Tähän version lisäykset tein kokeeksi yksinkertaisilla langankierroilla, koska ne siten sai paremmin kohdakkain. Neuleeseen tulee aikamoinen reikärivi, jota voi pitää koristeellisenakin, tai sitten ei... Minulla on tarkoitus lopetella tämä aikoinaan siten, että nurjalta näyttävä puoli tulee päälle. Hihansuun lisäykset ovat aika kivan näköiset nurjalta puolelta.

Ja sitten se mainos :=). Minusta tämä nuttu on niin kiva, että pidän sen tekemisestä kurssin Ylivieskan kansalaisopistossa kahtena tiistai-iltana eli 20. ja 27.1.09. Haloo kevätvauvojen äidit, mummut, tädit ja kumminkaimat (eikä miehilläkään ole porttikieltoa!) - pankaahan sana kiertämään! Kurssilta saa ohjeen ihan suomen kielellä.

EVA K.: Yhtenä iltana

Koetin keksiä, mitä veisin velipojan perheen uuteen taloon tupaantuliaiseksi eikä ideaa tahtonut oikein löytyä. Mutta sitten napsahti - kankainen kulho, jonka ohje oli muutama vuosi sitten Tilkkulehdessä. Olen jo aikaisemmin tehnyt itselleni pienemmän ja nyt halusin kokeilla reilumman kokoista. Tarpeet löytyivät kotoa, ja niinpä kulho syntyi pikapikaa. Tarkkanäköinen blogivierailija saattaa huomata kulhossa jotain tuttua... Päällyskankaiden välissä on fleecea, ja kun tikkauksia tekee tarpeeksi, niin kulhosta tulee mukavan tukeva ihan ilman liima- tai kovitekankaita.

Käväisin Helsingissä Martin markkinoilla ja sieltä hankin kulhon sisällön ja niinpä se sitten pääsi uuteen kotiin.

Sirkka: Lapasia

Mukavia värimalleja lapasiin


Kasvaville lastenlapsilleni saan koko ajan neuloa uusia ja entistä suurempia lapasia. Nämä olen neulonut tyttären 14 ja 11-vuotiaille pojankoltiaisille.

Unelmoin jo hieman lähivuosien eläkepäivistä, jotta pääsen harrastamaan sitten päätoimisesti kutomista ja erityisesti lapsenlapsilleni liittyviä käsitöitä.