EVA K.: Muuttopuuhia - tervetuloa uuteen blogiini: http://artevasaani.blogspot.com/

Tämän blogin päivitys loppuu nyt näihin viimeisimpiin kaksinkertaisiin kintaisiin. Aloitin helmineuleella kaksinkertaisesta langasta mutta yksinkertaisella neuleella. Itse kaksinkertainen neule olikin sitten huomattavasti helpompi aloittaa helmineuleen jälkeen kuin suoraan luomiskerroksen päälle.

On ollut tosi kiva, että olette niin ahkerasti käyneet täällä ylivedon sivulla sinäkin aikana, jolloin minä olen tätä yksin emännöinyt. Toivottavasti saan teistä lukijoita myös artevasaanin sivulle. Nimi antaa tilaa mielikuvitukselle - mutta enpä nyt kerro enempää... käykääpä itse katsomassa :).

EVA K.: Montako yötä vielä....

Yksi joulun ihmeistä lienee se, että jossain vaiheessa joulutunnelma tulee, vaikka ei sitä aina jaksaisi uskoa. Minulle se tuli tänä iltana, kun aloin paketoida kääröjäni pukinkonttiin ja laitoin taustalle soimaan Nana Mouskorin vanhan älppärin. O Tannenbaum, o Tannenbaum; Leise rieselt der Schnee; Süsser die Glocken nie klingen..
Olen joulu- ja koulutohinoiden keskellä miettinyt myös tämän blogin elämää. Nämä muutamat kuukaudet Ylivedon ainoana vetäjänä ovat olleet mielenkiintoisia, mutta silti olen kokenut, että tämä on jokin välivaihe. Vielä ei ole tullut selkeää ajatusta jatkosta -.

Kiitoksia kaikille vierailijoille ja tukijoille! Kommentteja tulee harvoin (kukapa sitä aina jaksaa...), mutta tilasto kertoo kuitenkin, että päivittäisiä kävijöitä on melkoisesti - enemmän kuin osasin ajatellakaan.

Nyt on varmaan itse kullakin joulutauon ja - toivottavasti - akkujen lataamisen aika pitkän pimeän syksyn jälkeen. Toivottavasti minullekin putkahtaa jokin uusi ajatus blogin tulevaisuudesta :)

Kun virtuaalimaailmassa tässä tapaillaan, niin tarjoanpa vielä lopuksi kaikille näitä tryffeleitä, joita eilenillalla monien vuosien tauon jälkeen tekaisin ja asettelin paperinarusta virkkaamaani pieneen koriin.

Joulumieltä! 

P.s. käykää toki joskus kurkistamassa, tapahtuuko täällä mitään...

EVA K.: Huivien huisketta

 

Huovutusta pitkästä aikaa! En muistanutkaan, miten kivaa huovuttaminen on; varsinkin tämä helppo tapa, jossa pesukone tekee varsinaisen työn. Kaapista löytyi vielä hahtuvanloppuja ja sinne vähän villaa jatkoksi. Väri ei ole varsinaisesti jouluinen :) - taitaa viitata paremminkin pääsiäiseen.Tuli taas hyvä mieli, kun kauan kaapissa lojuneet hahtuvatkin pääsivät käyttöön, kaksi kivaa huivia niistä sai. Ja saattaapa käydä niin, että hahtuvia tulee joskus taas hankittua.

Huiveja on nyt syntynyt melkein kuin sieniä sateella, silkkihuiveja tosin. Koulussa on vielä tällä viikolla joulumyyjäiset, ja olen siis antanut siveltimen suihkia. Värien leviäminen on erittäin kiehtovaa eikä aloittaessaan voi ennustaa, mihin päätyy. Siinä kai se viehätys juuri onkin. Muistaakseni tämänkin huivin pohjaksi maalailin jotain kovin epämääräistä lopuilla väreilläni, mutta kullanvärisellä gutalla piirretyt hennot kuviot saivat ihmeitä aikaan - tunnelma muuttui aivan toiseksi. Onneksi gutta pysyi myös loppuhuuhtelussa.

Uusia tuttavuuksia?

Sitten ollaankin jo räväkämmissä tunnelmissa. Olipa värit sitten hillittyjä tai voimakkaampia, niin tuo ihana läpikuultavuus niissä pysyy.

Mikä lie hilpharakas (sana osui silmään Tallinnan reissulla..) siinä tepastelee.

Tarinoita voi kertoa monin tavoin.

EVA K.: Sunnuntai-illan mietteitä

Silkeissä mennään kuten kuvista näkyy. Muistaakseni (pimeys vie muistin multa..) en ole vielä tätä huivia esitellyt, joten nyt sen teen. Nämä silkkien kuvioinnit ovat minulle kuin matkoja jonnekin - niin minnekähän. Tuntuu, että tähän asiaan voisin uppoutua niin, että ympäristö unohtuisi. En tee (matka)suunnitelmia, vaan annan elämän viedä seuraavasta tienhaarasta tuntemuksien mukaan. Värien valinta tuottaa joskus päänvaivaa ja vaatii rohkeutta, mutta toistaiseksi valinnat ovat omaa silmää miellyttäneet ja monesti jopa hämmästyttäneet. 
Kamerani sanoi irti yhteistyösopimuksemme. Hankin uuden ja voi. Olen kyllä tämän viikonlopun aikana ehtinyt - taas kerran - huokailla tätä nykyelämän monimutkaisuutta. Ei uusikaan kamera mikään erityisen hieno tai tekninen ole, mutta vähäistenkin kommervenkkien omaksuminen vaatii minunlaiseltani paljon sisua ja kärsivällisyyttä. Mistähän johtuu, että minulla kyllä kärsivällisyyttä on joskus liikaakin, mutta se tahtoo yllättäen pettää juuri teknisten vempainten kanssa. 
Alla oleva - keskeneräinen - työ on uudella kameralla otettu, joten ei tämä bloginpito nyt ilmeisesti kuitenkaan kameranvaihtoon kaadu. Nämä lemmikkini saivat vielä kivat pohjavärit taustakseen. 

Monikin asia lähestyy: itsenäisyyspäivä, joulu, vuodenvaihde - jossain siellä tulevan vuoden puolella sitten myös minun uusi ammattini :). Mikähän lokero löytyy minulle ja ötököilleni tässä maailmassa, jossa eurokriisi tuntuu olevan uutinen numero yksi....

Hyvää itsenäisyyspäivää!

EVA K.: Luonnonmateriaaleja kattaukseen

Kotimaisia puutarhan antimia voi hyödyntää (ja mainostaa) näinkin. Kauniita!

Tästä uudesta aluevaltauksesta saan kiittää koulua ja nimenomaan näyttötyötä, jonka aiheena - harmikseni - oli luonnonmateriaaleista tehty pöytäkoriste. Ensimmäinen ajatus olikin, että voi ei. No, työhön on tartuttava, sen taidon elämä on jo ehtinyt opettaa, joten ei auttanut muu kuin alkaa väännellä ja käännellä. Onneksi minulla ainakin ideat syntyvät nimenomaan sen kautta, että teen jotain konkreettista käsilläni. Niinpä nytkin lamppu syttyi ja päätin ruveta kuivaamaan porkkanoita ja omenoita ja kokeilla, mitä niistä syntyisi. Myöhemmin mukaan tuli vielä punajuuri ja taisipa johonkin väliin putkahtaa pari itsestään kuivunutta ruusunmarjaa.  Pohjana on muutama pajunoksa.
Pöytää voisi koristaa myös näillä samaa värimaailmaa edustavilla pikkukulhoilla. Olen virkannut ne paperinarusta 2,5 virkkuukoukulla. Työ on työläämpää kuin kuvasta voisi päätellä.

EVA K.: Lumihiutaleita odotellessa

Kokeekohan katsoja nyt déjà vu - ilmiön :). Itsestänikin tuntuu vähän siltä, että tämä on jo nähty, mutta kyllä nuttu valmistui eilen ja on siis ennennäkömätön. Tuntui hyvältä pitkästä aikaa tekaista taas yksi yllätysnuttu, täydestä lampaanvillasta tällä kertaa. Puikot olivat vitosen luokkaa, joten aika reilu tuli. Itseäni viehättävät vaihteeksi nämä luonnonvärit, joita nykyään käytetään lastenvaatteissakin.

Mardilaadalt ostsin puidust nööbid - eli Tallinnan Martin markkinoilta hankin nämä puiset napit, jotka olivatkin oikeastaan must-juttu tähän nuttuun; ovathan langatkin melkein kaikki eestiläisiä.

Tuo lähes oranssi lanka on itse värjäämääni ja - yllätys yllätys - peräisin hopeapajusta! Viereinen vaaleampi sävy on taas männynkävystä. Huolittelin sekä pääntien että hihansuut rapuvirkkauksella.

Martin markkinat olivat kuin piristysruiske tähän pohjoisen kaamokseen. Siellä oli niin vahva tekemisen riemu ja elämänilo muutenkin, että tunsin oikein voimaantuneeni. Vahinko, etten pysty liittämään kuvaan Untsakad-yhtyeen musiikkia, joka sai nämä helmat heilumaan.

EVA K.: Hämärän hyssyssä langat ilona

Välillä tuntuu, että tämä bloginpitäjä on vaipumassa kaamoksen myötä talvihorrokseen, mutta ei nyt ihan sentään. Käsitöiden tekoon ei yhä lisääntyvä pimeys ole sentään vaikuttanut, mutta kuvien ottaminen minun vaatamattomalla kamerallani vaikuttaa työläämmältä eikä ajatuskaan ole kaikkein terävimmillään. Onneksi näköpiirissä on kuitenkin Kokkolan käsityökeskuksen Kankurin joulumyyjäiset (19.11.), jonne olen yrittänyt ahkeroida yhtä ja toista kivaa. Siinä siis selitys, miksi minulta pukkaa samaa juttua jatkuvalla syötöllä.

En mössa, mössan, mössor, mössorna - ja kaikki tietysti kääntömallia ja lämmintä villaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lanka on Pirkanmaan kotityön paksua sataprosenttista villaa, värikartan numerot ilmeisesti 221 (harmaa) ja 301 (lila).

Kokeilinpa minäkin tuubihuivin tekoa. Seköhän tästä nyt tuli vai muu härpäke - tässä tulos. Kamerani ei jostain syystä tunnista lainkaan lilaa, joten neuleen tyylikkyys (?!) ei kyllä pääse ollenkaan oikeuksiinsa.  Neuloin ensin tumput - kaksinkertaisena neuleena - ja loppulangasta huivin. Lankaa ei tainnut jäädä kuin viisi senttiä. Huivi ei ole kudottu suorana pötkönä, vaan siinä on nyt ihan tarkoituksella kiepautettu pyöröpuikko kertaalleen kierteelle - voiko tämän asian ilmaista jotenkin selvemmin, apua... Kokoa huivilla on niin paljon, että sen pystyy joko laittamaan yksinkertaisena vaikkapa takin päälle tai kiepauttamaan lämpimästi kaksin kerroin kaulalleen. 

Silmissäni siintää nyt myös Tallinnan Mardilaat - Eestin suurin jokavuotinen käsityötapahtuma - jonne on tarkoitus matkata ensi viikonloppuna. Toivottavasti sieltä löytyy jotain kivoja ideoita kotiin tuotavaksi. Ja pitkät junamatkat varmaan kuluvat taas rattoisasti puikkoja heilutellessa.

EVA K.: Lomamuistoja ja -teelmyksiä

 

 

Tämänpäiväinen ilonaiheeni!  Löysin syyslomareissullani kirpputorilta ison - 90 x 90 cm - silkkihuivin, joka oli hailakan mitäänsanomaton, mutta ah niin täynnä mahdollisuuksia. Piirtelin ensin kullanvärisellä gutalla kuvioita kovastikin, mutta sitten huomasin, että onkin parempi maalata kuviot väreillä. Silkki heräsi eloon, yllätti itsenikin.

 

Syysloma alkoi sultsinavyöhykkeeltä ja yksi tuplamyssy taas alkutekijöissään. Langat olivat varsin villaisia, naapurimaasta hankittuja ja vaalea hemmotteli käsiäni luontaisella rasvallaan :). No eipä kyllä käsivoidetta ollutkaan kapsäkissä.

Länsisuomalaista selvästi ujostuttaa tämä itäinen mutkattomuus...

Voi nämä autiot asemat ja pysähtyneet kellot; paluumatka entisestä kotikaupungista olisi tosin käynyt kätevästi yhdellä junalla, mutta miksi aina valita se suorin ja yksinkertaisin tie - jos lähes samaan hintaan voi tulla kolmella erilaisella junalla :).

Ei ruuhkaa, ei kiirettä.

Kontrasti ulkona vallinneeseen kaamokseen.

Toivottavasti kivat muistot ja värit antavat voimaa, kun kaamos vain syvenee. No, on tästäkin ajasta aina selvitty.

EVA K.: Hokkus pokkus

Tuplaneuleiden koukussa olen edelleen kuten kuvasta näkyy! Tässä ensimmäiset kintaat tällä tekniikalla; hyvin toimii niissäkin. Kirjava lanka Isoveli coloria, jota en ole viime aikoina kaupoissa nähnyt; tämä on hamstrattu jostain tarjouksesta ilmeisesti aika monta vuotta sitten. Sukkapuikot olivat peräti seiskat. Kääntöneuleessa kannattaa käyttää aika isoja puikkoja.

Neulominen on kivaa, ja sitä on luvassa alkavan syysloman junamatkoilla. Kiskot vievät ensin itään ja kädentaitomessuille. Onpas jännää nähdä, mitä siellä on keksitty, meikäläinen kun katselee yleensä näitä lännen tuotoksia.

Lopuksi vielä yksityiskohta maalaamastani ja painamastani kankaasta, jota varten tein kaksi uutta leimasinta. Kankaankuviointiin en ilmeisesti voi kyllästyä, se on sanalla sanoen - ühesõnaga naapurin kielellä - IHANAA.

EVA K.: Silkki vei mukanaan

Silkkimaalauskurssi loppui, mutta ei silkin kiilto silmistäni. Minä tyttö aion jatkaa silkin parissa; välineet on jo hankittu. Tässä kuitenkin vielä viimeisiä koulussa tekemiäni värjäyksiä ja maalauksia. On minulla lähes uskomaton tuuri näissä hankinnoissa - tämäkin alunperin valkoinen monta metriä pitkä silkkikangas löytyi kirppikseltä joku vuosi sitten. Värjäsin sen shiboritekniikalla ja siis höyrykiinnitteisillä väreillä; höyrykäsittely tehtiin mehumaijassa. Värejä oli vain kaksi, mutta yllättäen punaisen ja vihreän yhdistymisestä syntyi violettia - miellyttävä yllätys kylläkin.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa; se hämmästyttää, kummastuttaa pientä (ja isompaakin) kulkijaa. Kangas täyttyi mustalla gutalla maalaamistani kaikenkarvaisista olioista ja pienistä kohtaamisista.

EVA K.: Täyttä villaa

Vaihteeksi taas neuletta! Sain itseni jotenkin narrattua, että en päätynytkään tällä kertaa myssyyn näissä tuplaneuleissa, vaan tuli säärystimet. Tässä kuvassa näkyvä lanka on saksalaista ja nimeltään Wash + Filz -it!
Vyötteen mukaan se kutistuu pesukoneessa 30-40 %. En ajatellut näitä kylläkään huovuttaa, vielä ainakaan.

Toisen puolen lanka on villatehtaalta Tallinnan läheltä joskus hankittua ja siis myös ihan aitoa villaa. Se on aika paljonkin ohuempaa kuin saksalainen, mutta yhdessä niistä tuli kivannäköistä ja -tuntuista pintaa.

Kyllä tuplaneuleet ovat käteviä, sanokaa minun sanoneen :). Jonakin päivänä kumpaankin jalkaan kirjava neule, toisena harmaa ja kolmantena toinen toiseen ja toinen toiseen - eli ei tarvitse lähtiessä tuskailla, miten päin menivät. Sitä paitsi toinen lanka kuultaa joka tapauksessa vähän läpi.

Huomasinpa kuvia ottaessani, että kengillä (ei sis. jalkoja) voi ilmentää monenlaista, vai mitä sanotte tästä:

Eikö näytä vähän siltä, että syysmyrskyn puhkeamista odotellaan...

EVA K.: Oi elämä mitä oletkaan...

Kun viime aikoina on tullut esiteltyä silkki jos toinenkin, niin vaihdetaan tällä kertaa materiaaliksi paperi. Silkkejä on kyllä vieläkin jemmassa, ja ne varmaan putkahtelevat myös blogissa.

Olen etsinyt ja testaillut sopivaa pintaa opinnäytetyöhöni, ja nyt napsahti kaikki kohdalleen :). Näissä versioissa on juuri semmoinen rappiotunnelma (!), joka omaa silmääni viehättää ja antaa työlle niin paljon efektiä, että varsinaisen kuvan ei tarvitse olla kovin ihmeellinen.

Tuo haikea aforismi oli joskus kauan sitten lehdestä leikattuna huoneentauluna yhden työpisteeni seinällä. Alkuperäinen kuva-aihe oli aivan erilainen ja toteutettu kirjontana. Tämä on pikaversio ajatuksesta, joka hymyilytti silloin - ja taitaapa hymyilyttää edelleen, vuosikymmeniä myöhemmin...

EVA K.: Kuin tuulahdus jostain kaukaa...

Tästä lähdettiin liikkeelle: luonnonvalkoinen bourette-silkkinen tunika, ostettu tosi kauan sitten ja myös pidetty erittäin ahkerasti.

Ratkoin puseron sivusaumat auki, jotta sitä oli helpompi maalata. Edessä olikin tosi mieluinen tehtävä enkä kokenut "valkoisen kankaan kauhua". Silkkiväreillä ja siveltimellä alkoi syntyä kaarevia muotoja.Väri upposi vanhaan kankaaseen kauniisti.

Hankin juuri tekstiililiituja ja päätin kokeilla niitä ensi kertaa tähän työhön. Onneksi liidut kiinnitetään juuri samalla lailla kuin silkkiväritkin. Liidun jäljet ovat tuollaisia vähän kuin varjostuksia ja sopivat tähän kuviointiin oikein mainiosti. Liiduilla tuleekin varmaan olemaan käyttöä!

Halusin antaa puserolle aivan uuden ilmeen - ja siinä totisesti onnistuin! Alkuperäinen tunika oli aika pitkä ja suora, vailla minkäänlaisia muotolaskoksia. Katkaisin siis helmaa reilusti, kaarsin sivusaumoja ja lisäksi tein sekä eteen että taakse laskokset - oikealle puolelle siis.

 

Tämä pusero vei ajatukseni johonkin ihan toiseen aikakauteen. Ehkäpä sinne 50-luvulle, jolloin vaatteita ei hankittu hetken mielijohteesta ja niitä myös pidettiin vuodesta toiseen. Eipä valmiita vaatteita tainnut paljon edes kaupoissa olla, ompelijoita sen sijaan kai joka kylässä, kaupungeista puhumattakaan. Pusero alkoi näyttää silmissäni sitä vanhanaikaisemmalta, mitä pitemmälle etenin - mutta varsin viehättävällä tavalla. Kun helmasta jäi reilusti kangasta, niin ompelin siitä hihoihin "liitingit" - termitkin alkoivat tulla jostain lapsuudesta :=) . Onkohan tämä nyt se "herätys", jonka olen saanut työskennellässäni viime viikot tiiviisti ekologisten kysymysten parissa.

Kuten varmaan huomaatte, blogi on jotenkin muuttunut ulkonäöltään. Tämä ensimmäinen juttu vähän takelteli, toivottavasti alkaa sujua jatkossa paremmin..

EVA K.: Siveltimellä ja puikoilla

Silkeissä olen siirtynyt vaatetuskankaiden kuviointiin. Huomaan, että saan aika usein olla kiitollinen vuosia sitten tapahtuneista ostoksista - niin tässäkin tapauksessa. Luonnonvalkoinen burette-silkin pala oli jo odottanut vuosikaudet tätä hetkeä - siltä minusta ainakin tuntuu. Toivottavasti seuraavaa askelta ei tarvitse harkita ihan niin kauan, vaan tämä metamorfoosi vähän nopeutuu. Pitkä on matka silkkiperhosesta meikäläisen puseroksi... (nyt pitäisi saada ne hihatkin!). Kuviot on tehty ihan yksitellen siveltimellä ja silitysraudalla kiinnitettävillä väreillä. Päätin ottaa vähän epätavallisemmat värit - ei siis punaista vaan keltaista. Itse työ oli taas tosi mukavaa enkä kyllä moiti lopputulostakaan; kukin nähköön viivoissa ja niiden leikissä omaa symboliikkaansa. Tässä toteutuu myös se, että työ tekijäänsä neuvoo; sen kummempia ennakkosuunnitelmia tai luonnoksia ei ollut. Siniset viivat on tehty ensimmäisinä ja kostutellulle kankaalle, joten ne levisivät oikein sopivasti. Burette-silkin pinta on ihastuttavan elävä ja vaatteena myös aivan ihanteellinen. Ja vaikka siis tavoitteena on pusero, kangas houkutteli laskostelemaan itseään liehuhelmaiseksi hameeksi :=).

Tämä kaksinkertainen myssy on onnistunut koukuttamaan minut. Opiskelutoverini Riitta-Päivikki tilasi harmaan ja vaaleansinisen yhdistelmän. Myssyhän on kaikessa kaksinkertaisuudessaankin perin yksinkertaisen näköinen - mutta tämän omistaja aikoikin vielä tuunata sitä vähän persoonallisemman näköiseksi. Odotan tulosta innokkaasti.
Jos on harmaa päivä, niin harmaa myssy päähän - vai eikö sittenkin toisin päin...
Myssyn ainoa luontainen koristus on tuo reuna - kun silmukat luodaan kahdella erivärisellä langalla, siitä tulee kivan näköinen.

Olisiko tämä jo aavistus siitä aamusta, jolloin maa on kuurassa... Kankaankuviointi tuottaa kivoja yllätyksiä. Tästä jutusta osa oli ihan oikeasti suunniteltua, osa paremminkin työtapaturmaa. Jospa en paljasta tekniikasta tällä kertaa sen enempää - arvauksia otan vastaan mielelläni :=).