MarjoRie: Taikakieppi

Ostin taannoin luonnonvaaleaa Rose Mohair lankaa pari kerää aikomuksenani tehdä joku ihana pitsihuivi tumman talvitakin piristykseksi. Jotenkin aina kaupan lankahyllyllä se optimismi on niin suurta...No, talvi tuli, meni ja huivi jäi haaveeksi. Sitten bongasin Novitasta Taikajakun, jossa oli mielestäni kaunis pitsikuvio. Ja älyttömän helppo malli! Nämä helpot ja jänskät jotenkin aina vetoavat meikäläisen hätäiseen luonteeseen. Niiden tekeminen on yleensä todellakin helppoa ja joutuisaa, ohjeet niin selkeät että sopivat jopa tällaiselle "oikolukuluonteelle". Ja siinä tehdessä jo ehtii miettiä, että näin kätevää juttua voisi tehdä useamman, eri värisen ja erilaisiin tilanteisiin sopivan... Valitettavasti näiden taikajuttujen lopputuloskin usein on sen mukainen: eli eihän siinä kauan nokka tuhissut, mutta ei se kyllä päällekään passaa. Että onneksi en sitten ostanut sitä roosaa mohairlankaa toista taikajakkua varten. Mutta yksi hyvä puoli: hoikalle tyttärelleni nämäkin yleensä sopivat! Yllä valmis jakku hänen päällään, sopii kuin valettu. Minullehan se ei sitten rintojen kohdalta yltänyt juuri kainalokuoppaa edemmäs.

Ja tässä se kätevä kappale ennen kokoamista, todella simppeli juttu. Taitetaan siis keskeltä kaksinkerroin ja ommellaan sivusaumat. Suosittelen mittakappaleen tekoa vaikka jostain kangaspalasta, niin tulee sitten sopiva ja yltää edestä kiinni. Vielä minun kuitenkin tekisi mieli kokeilla toisenkin kerran jos tulisi itsellekin sopiva.

Tiiina: 30

Täällä on nyt takuuaika loppu: 30 tuli täyteen ja sitä juhlittiin. Ja kunnolla. Asuksi valittu tuubitoppi tarvitsi pariksi jonkinlaisen lämmikkeen, elokuun illat (ja päivät näköjään myös, tänään on koko ajan palellut) voivat olla aika viileitä. Lankaostoksille keskiviikkona, päämäärä lauantaina. Aikaväliin piti mahduttaa myös kaksi päivää kuumetta, neljä lohitäytteistä tuulihatturullaa, kaksi isoa marjatäytekakkua, 5 isoa kulhoa pasta- ja fetasalaatteja, 10 peltiä pitsaa, kampaajakäynti ja kaksi keskenään tappelevaa lasta.

Sen verran oli onneksi lankaostoksilla järkeä mukana, että ostin paksuinta vaaleanpunaista lankaa, jota lähimarketista löysin: Novitan Isoveljeä. Ja äkkiähän tämmöinen valmistuu. Suorakaide ja joustinneuleinen reunus. Maltoin tehdä tarpeeksi niukkalinjaisen, joten istuu (venyi ?) päälle hyvin. Tykkään!

Ja juhlatkin onnistui. Kaikesta etukäteistouhusta huolimatta oma mieli oli rento ja ilta hauska. Suosittelen lämpimästi käyttämään kaikki syyt kutsua ystävät koolle. Nykyään kyläillään ihan liian vähän.

Taustalla minulle rakkaat peltoaukeat. Kaunis Keski-Pohjanmaa. Kuvista jälleen kiitokset siskolle!

EVA K.: Lomalla värkättyä

Kuulin jostakin, että Etiopian vauvoille kudotaan nuttuja ja mallihan tietysti löytyi netistä. Tämä olikin oikein passeli käsityö junamatkalle. Ohjeen mukaan luodaan 70 s ja niillä kudotaan 2 o 2 n kainaloon asti. Sen jälkeen reunasilmukoilla kudotaan ainaoikeata, jolloin saadaan pienet hihat. Pääaukkoa varten päätetään keskeltä silmukoita, kudotaan molemmat olkapäät erikseen, luodaan silmukat päätettyjen tilalle ja loppu meneekin peilikuvana. Oikealla olevassa vaaleassa nutussa on tosiaan 70 s, toisissa vain 50, kun alkoi tuntua, että vähempikin riittäisi. Siitä tämä on kyllä käytännöllinen, että se kasvaa melkoisesti leveyttä lapsen mukana. Mannekiiniksi löytyi tällä kertaa Emma, elämässä kolhiintunut..
Tekeeköhän näitä nuttuja mikään porukka? Jos joku muukin innostuu, niin kannattaisi lähettää yhdessä.

Ennen marjametsään menoa

Mustikoita löytyy ja niin myös näitä mustikanvärisiä tilkkuja. Tulipa mieleeni askarrella niistä vielä tämmöinen pieni työ, jonka voisi ripustaa vaikka ikkunaan. Ideana on, että valo siivilöityy kauniisti ohuiden kankaiden läpi.
Vuorina on vaalea yksivärinen puuvillakangas, vanua ei ole eikä myöskään tikkauksia, mutta reuna on sentään käsin päärmätty. Muutaman tunnin ompelusta ihan kiva tulos..

EVA K.: Mustikoiden aikaan

Kesävieraat ovat mukavia - ja jopa yllätyksellisiä. Tämä pieni tilkkutyö syntyi yhden vieraani toivomuksesta. Hän tykästyi oviverhooni "Mustikkapensaitteni muistolle", joka taitaa löytyä täältä blogistani, ja niinpä sain syntymään pienemmän version samaa sarjaa. On kyllä aivan eri juttu tehdä vain omaa inspiraatiotaan seuraten kuin yrittää noudattaa toisen toiveita. Tässä ilmeisesti kuitenkin päästiin molempia tyydyttävään kompromissiin.

Kankaat löytyivät omista varastoista, jotka eivät vielä tunnu edes yhtään vähentyneen. Tällainen pikkutyö syntyy niin vähistä aineista, mutta näpertelyä siinä on melkein yhtä lailla kuin isommassakin. Vuori on samasta kankaasta kuin pohja muutenkin, välissä on matonkuteista pelastettua vanhaa lakanaa ja "ikkunoiden" kohdalla myös vanua. Tikkaus oli aika tuskallista, joten sitä en voinut tehdä kovin paljon. Reunus on päärmätty käsin.

Muu maa mustikka - sinne minä nyt kuitenkin olen lähdössä... Kudin mukaan, ettei vaan unohdu!

Tiiina: Mummon omenapuun alla

Täällä ollaan taas. Viikkoja nautiskellen neulottu toppi-kimonohihatittimeni sai vauhtia sadesäästä: ahkeroin neuleen valmiiksi muutamassa päivässä. Neulomus pääsi tänään koeajoon ja osoittautui varsin toimivaksi.

Siis Novitan Bambua 450g. Alla erillinen toppi ja päällä suorista kappaleista muodostuvat kimonohihat. Kiinnitys ainakin toistaiseksi yhdellä napilla. Voi käyttää halutessaan myös erillään. Neule on omaa ideointia alusta loppuun. Ei tullut ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen, mutta mieluinen kuitenkin.

Väri ei ole "Tiinan punainen" mutta osoittautui sekin ihan kivaksi. Kovin hyvä ei Bambun värivalikoima kyllä ole. Itse langasta pidän. Aiempia neuleita samaisesta langasta olen pitänyt ja pessyt enkä voi moittia.

Ilmekin paljastaa: mieluinen on!

EVA K.: Kesävierasta odotellessa

Tekaisinpa jotain pienempää tässä välillä. En ole varsinainen sukantekijä vieläkään, mutta onneksi tämmöiset perussukat sentään (ohjetta välillä silmäillen) syntyvät.

Tuli mieleen, että keskieurooppalainen kesävieraani tarvitsee metsäretkiä varten villaista lainasaappaisiinsa. Siinäpä sitten samalla ratkaisin sen ongelman, mitä antaisin muistoksi vierailusta.

Lanka on joululahjaksi saamaani polkkaa. Nuo yksiväriset raidat olisivat voineet jäädä tekemättäkin, mutta olkoot. Alla pilkottava liina on itse painettu joskus vuosia sitten, mutta tuo edelleen mukavaa kesätunnelmaa kotiin.

Vettä sataa, lämpöä kymmenisen astetta - ei ihme, jos villasukat tulevat mieleen.

EVA K.: Terveisiä (taas) terassiltani

Jännä juttu tämä terassini uuden ilmeen syntyminen. Poikkesin yhtenä päivänä kirpparille katsomaan, joko seuraava tuoli tai miksei pöytäkin minua siellä odottaisi. Ja enpä toden totta ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän pyöreän pienen pöydän, joka oli aivan tarkalleen samaa sinistä kuin korituolini ja tämän kirjavan pöydän palat! Pöydän maali on kulunut, mutta eikös se kuulu asiaan nykyään, joten annan sen ihan rauhassa näyttää vähän ikääntyneeltä. Tervetuloa joukkoon!

Pöytäliinani seuraava elämä



Olin joskus vuosia sitten painanut ja maalannut ison taivaansinisen pöytäliinan, joka on ollut säiden armoilla terassin vanhalla pöydällä kesästä toiseen. Värit olivat haalistuneet pahan kerran. Tällä viikolla vanha pöytä penkkeineen lähti kierrätykseen. Liinaa en raskinut mitenkään panna vielä edes matonkuteisiin, saati kokonaan hävittää. Onneksi näin sieluni silmin, että se piristäisi tilkkutyönä terassin valkoista peräseinää - ja ei kun tuumasta toimeen. Ensin revin leveitä suikaleita, jotka pätkin eripituisiksi paloiksi. Suunnitteluun ja sommitteluun en aikaa tuhlannut, vaan siitä vain rohkeasti yhdistelemään kappaleita. Osa paloista on nurin päin, nurjalla puolella kun alkuperäinen väri oli vielä säilynyt.

Vihreät kaitaleet sattuivat käteen kangaskorista ja ovat muistaakseni piimävärjäyksellä tehtyjä. Jostain syystä ne näköjään tulivat kaikki vaakatasoon.
Lopuksi pääsin taas niin mieluisaan käsintikkaukseen; kaikki reunakaitaleet on päärmätty käsin kauniista kesäillasta nautiskellen ja aika paljon tikkasin kuvioitakin. Pieniä ovat elämän ilot: haalistuneetkin väripinnat aivan hivelivät silmää, kun työ oli sylissäni. Tulihan tähän muutenkin vähän kolmiulotteisuutta eli suoraan sanoen ryppyjä, mutta niitäpä taitaa olla jo tekijässäkin..

Nyt annan auringolle luvan paistaa ja viedä loputkin värit - ei tämä mikään perintökalleus ole :=).

Tiiina: Täältä tullaan

Blogitauko takana ja viikkojen kesäloma edessä. Ikkunat ja matot yhä pesemättä, huusholli suursiivoamatta ja mieli siltikin kovin keveä. Neuloideoitakin on taas pyörinyt mielessä. Novitan Bambua työnalla. Pidän kovasti sileäksi neulotusta Bambu-langasta, mutta kun se on niin hitaasti etenevää. Ideoin sellaisen toppi-kimono-hihatin yhdistelmän. Katsotaan lähiviikkoina minkälaiseksi muotoutuu. Jotakin valmistakin on viime kuukausina syntynyt.

Idyllinen Maja-kirja lainattiin kirjastosta juhannuslukemisten joukossa. Kirjan sirkusteema houkutteli etenkin perheen kuusivuotiasta, sillä "Sirkus Pieru" on harjoitellut pihallamme useampana päivänä. Juhannuksen ensi-iltaa varten koristelimme tienoon kirjan ohjeen mukaisella juhlaliputuksella. Sateinen juhannusaattoaamu kului mukavasti vanhoja kankaanpaloja tuhotessa. Yleisö pääsi illansuussa kuvan pihakeinuun ja lähistön puutarhatuoleille seuraamaan Kyyn, Leppiksen ja Orppiksen temppuja. Hymy oli herkässä.

Äidille äiteinpäivälahjaksi turkoosista Drops Alpacasta Swallowtail Shawl. Puikot 4,5. Elämäni ensimmäinen neulottu kolmiohuivi ja toinen pitsihuivi. Lopputulos oli kaunis ja saajalle mieluinen.

Kuusivuotiaan muskariopelle kiitokseksi viiden vuoden "muskariurasta" Cookie A.:n Pomatomus Novitan Nalle-langasta. Pienensin mallikerran (6x10s) koska lanka oli paksumpaa.

Salto Socks Regian 4ply -sukkalangasta kiitokseksi eskarin kouluavustajalle. Malli oli erikoinen: sukka näyttää tosi rumalta kunnes sen vetää jalkaan. Kantakuppi oli jotenkin liian iso, sitä pienentäisin. Muuten kaunis malli. Opettajan pakettiin päätyivät nämä Noro-raidat. Tyttö sanoi niiden näyttävän ihan Kaisa-open sukilta. Pitkään mietin näitä lahjomisia, mutta halusin kuitenkin jonkinlaisen kiitoksen antaa. Ajattelin, että sukille on aina käyttöä.

EVA K.: ITEtaiteellista jussia

Minulla on ollut jo jonkin aikaa visio terassini uudesta ilmeestä, ja jotain valmista tuli eilisiltana. Innostus on moninkertainen taitoihin verrattuna, mutta rohkeutta ei ainakaan puutu!

Onhan tässä monenlaista omin käsin värkättyä ja kierrätettyä tavaraa: 60-luvun korituolit tänä keväänä maalattuina ja viime kesänä vanhoista verhoista tehtyine peitteineen, vanhoista kiuaskivistä ladottu alusta kukkaruukulle, räsymatollakin on jo ikää.

Ilmat ovat sen verran sekaisin, että tekeepä mieli näin juhannuksen kunniaksi todeta joululaulun sanoin, että "vanhakin jo nuortuu..."

EVA K.: Löytöjä viime vuosituhannelta

Kun olen edelleen Tiritiriteijaa-sarjan kimpussa, niin tässäpä vaihteeksi muutama reilusti vanhempi työ komeroitteni kätköistä.
Eipä neuleisiin ole tullut laitettua vuosilukua. Ne ovat syntyneet inspiraatiosta ja kaiketi käytännön tarpeestakin. Tämä tilkkutäkkitakki on oikeastaan yhden mahtavan joutsenpuseron kylkiäisenä syntynyt luomus. Tilatuista langoista jäi reilusti tähteitä ja muistan kyllä, miten kiehtovaa tätä palapeliä oli koota. Siinäpä paras vaihe olikin. Tein sen tyttärelleni, joka ei takkiin erityisemmin ihastunut, itselleni se ei taas kunnolla mahdu. Onni, etten sitä ole sentään vielä rahdannut kierrätykseen, sillä kaikkine tuhansine langanpätkineen siihen on tuhraantunut eräskin työtunti... muistaakseni...
Tämä lanka oli nimetöntä roskalankaa jostain tehtaasta, ja sopi silloiseen opiskelijan budjettiini varsin hyvin. Kaikki siitä tekemäni vaatteet eivät ole enää tallessa eikä niistä ole edes kuvia, mutta nämä kaksi puseroa ovat pysyneet matkassa - enkä niistä nyt enää kyllä luopuisikaan. Ainakin tämän neulotun puseron malli on syntynyt omasta päästä, virkatun ohjeen muistelen hämärästi löytäneeni jostain lehdestä.

Varsinkin neulottua olen pitänyt todella paljon - siis 70- ja 80-luvuilla - ja onpa sitä ehtinyt jo pitää tyttärenikin. Lanka on niin sitkeää, puuvillan ja jonkun kiiltävän sekoitekuidun yhdistelmää, että siihen ei taida edes ajan hammas pystyä, mutta kellastuuhan se kuten vanha ylioppilaslakki. Pieni valkaisu ennen seuraavaa käyttökertaa taitaa olla paikallaan..

EVA K.: toukokuun satoa

Ystävätär toi joku aika sitten lankakaupan loppuunmyynnistä ihanaa Sarek-merkkistä sataprosenttista villalankaa kaksi kerää. Tämä pikkutyö syntyikin lähinnä uteliaisuudesta nähdä, minkälaista neuletta noin pehmeistä väreistä syntyy. Keksin tekaista nämä täysin yksinkertaiset ranteenlämmittimet. Neuloin ne seiskan sukkapuikoilla, jolloin langan hienous pääsee hyvin oikeuksiinsa. Äskeinen säätiedotus näytti siltä, että saatan hyvinkin tarvita näitä jo tällä viikolla - eli siis kesäkuussa.

Tätä nuttua en ole tainnut esitellä. Löysin sen sattumalta lankakerien seasta ja päätin tekaista siihen myssynkin, kun lankaa oli reilusti. Saapa nähdä, löytyykö joku sopiva kesävauva, joka tarvitsisi puuvillaista nuttua.

Tiritiriteijaa nr 2 valmistui jo helatorstaina, mutta näiden kuvien kanssa sählääminen ottaa minulla vähän lujille. Tässä nyt kuitenkin jonkinlainen todiste, että reilun kokoinen röijy on valmis. Langat ja värit ovat samat kuin ykkösessäkin, mutta tähän tuli jo heti pidemmät hihat, joten nuo värikkäät hihansuut jäivät vastaavasti lyhyemmiksi. Kuviot syntyivät työn edetässä, mitään ennakkosuunnitelmia en käytä.

EVA K.: Lahjojen valmistelua

Tänä keväänä minua on siunattu peräti viisillä lakkiaisilla, kun viime aikoina on ollut vuosia, ettei ole ollut ainoitakaan. Lahjan miettiminen tuntuu monesta työläältä, mutta minusta se on oikeastaan aika kivaa hommaa. Johtuisikohan siitä, että teen sitä myös työssäni ja olen kai alkanut asennoitua asiaan positiivisesti.
Niinpä yhtenä aamuna putkahti mieleen idea, että teen värjäämistäni ja kuvioimistani kankaista kulhoja ja täytän ne sitten käytännöllisillä pikkujutuilla.

Tarkoituksena oli kerätä erinäistä tilpehöörää, jota äidin ja isän luona löytyy aina kaapista, mutta jota opiskelijaboksin kaapit eivät niin vain tarjoakaan. Olipa kerrankin mukava shoppailla ja yhtä ja toistahan sitä koriin kertyi: pyykkipoikia, laastaria, pizzamaustetta, kuorimaveitsi, narua, Sisu-pastilleja, mittasarja ja - roskapusseja :=). Tytölle hankin ristipäämeisselin, pojille väkersin neulatyynyjä.samasta itse kuvioidusta kankaasta kuin kulhotkin ja varustelin ne valmiiksi: nuppineuloja, silmäneula, jossa jo musta lanka valmiina (!), hakaneuloja, muutama nappi. Taisipa yhdelle pojalle tulla nuudelikeittokin ostettua.


Ja tässäpä sitten ylioppilaspoikien paketit valmiina.
Huomenna on sitten ilo ojentaa nämä "hedelmäkorit" - miltähän mahtaa tuntua...

EVA K.: Nuttu löysi vauvan

Hohhoijaa! Nyt voin vihdoin esitellä yhden yllätysnutun ihan oikean vauvan päällä!
Tämä ihastuttava poikavauva tuli maailmaan joskus vapun tienoilla. Nutun ja myssyn tein talvella tilauksesta, ja sitten ne vähän mutkan kautta pääsivät lämmittämään tätä pikkumiestä.
Kiitoksia vauvan äidille Heidille, joka ystävällisesti lähetti kuvat ja antoi luvan niiden julkaisemiseen!
Koko näyttäisi olevan aika passeli; nuttu kaiketi mahtuu muutaman kuukauden. Enpä jaksa enää muistaa, mitä lankoja tähän työhön käytin, mutta väri osui ilmeisesti ihan nappiin.
Toivottavasti siellä vauvaperheessä jaksellaan hyvin...

EVA K.: Reilun kaupan ihanuuksia

Meilläpäin oli perjantaina ja lauantaina reilun kaupan markkinat. Tosi kiva tapahtuma, ja väkeäkin näytti olevan ihan mukavasti. Joukossa oli myös paikallisia käsityöyrittäjiä moneen lähtöön. Toivottavasti kauppaakin tehtiin.

Minä hiplasin näitä lankoja perjantai-iltana ja mietin, mitä niistä voisi saada aikaan. Kierrätettyä raakasilkkia - olen heikkona luonnonkuituihin ja silkkiä näkeekin niin harvoin. Taisin aprikoida hintaakin, vaikka varsinaista vertailukohdetta minulla ei tälle aarteelle kyllä ollut tiedossa. Kotonakaan langat eivät jättäneet rauhaan, kunnes päätin, että jos ne vielä lauantaina yhden aikaan ovat myymättä, ne on minulle tarkoitettu. Kuvasta näkyy, miten kävi :=)

Minua kiehtoo myös lankojen tarina; varsinaisestihan se lähtee silkkitoukasta varmaan ja kuinkahan monen käsityöläisen kädet tässä välillä ovatkaan panneet parastaan. Minä olen tässä ketjussa seuraava - aika näyttää, mitä tuleman pitää.

EVA K.: Terveisiä puutarhastani

Tunnustan heti alkajaisiksi: en ole viherpeukalo - vaikka niin haluaisin. Sen sijaan Luoja on suonut minulle kyvyn ihailla lähes kaikkea vihreää, mikä puskee maasta kylvämättä ja kyntämättä. Tästä kyvystä nautin erityisesti pyhiinvaelluksellani muutama kevät sitten. Ja näette siis aivan oikein: tämä on todella nokkosta!

Tänä keväänä en olekaan käynyt sen kimppuun hirveällä raivolla, vaan ajattelin korjata ensin satoa ja sitähän ei kauan tarvinnutkaan odottaa. Viime talvena sattui hauska juttu, kun yhtenä aamuna heräsin ns. rieskaresepti päässäni. Reseptin mukaan pakastepinaattia sekoitetaan kermaviiliin ja niin olen tähän asti tehnytkin, mutta nyt ajattelin siirtyä tuoretuotteeseen ja omavaraistalouteen, hehheh.

Ryöppäyksen jälkeen nokkosen vihreä on entistä vihreämpää. Sitten vain kermaviilin kanssa sekaisin, hieman soodaa ja suolaa ja sopivasti jauhoja. Jauhoina käytin tällä kertaa työkaveriltani saatuja ohrajauhoja ja lisänä kauniin kellertevää soijajauhoa. Harvoinpa näkee niin kaunista taikinaa.

Ei muuta kuin ohut rieska kuumaan uuniin ja kohta pääseekin herkuttelemaan! Parhaimmillaan tämä rieska on kuumana, kun voi sulaa ja reunat ovat rapeat. Elämän nautinnot ovat yksinkertaisia.

EVA K.: Värien leikkiä

Tilaustyöni Tiritiriteijaa on päässyt hyvää vauhtiin. Aika haastava homma, sillä tästä tulee reilusti isompi kuin omani. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten mitat pitävät kutinsa. Muutaman röijyn kokemuksella tiedän nyt, että jännitystä riittää nappien ompeluun asti - vasta sitten näkee lopullisesti, miten työ onnistui.
Siltä varalta, että joku ei hahmota missä mennään; niskasta on tultu kainaloihin asti alaspäin. Alun kavennukset on tehty ja lisäyksiäkin jo jonkin verran. Onnittelen muuten itseäni tuon pitkän pyöröpuikon hankkimisesta.

Netissä surffailua en mielestäni hirveästi harrasta, mutta yhtä ja toista kivaa olen onnistunut sen avulla kuitenkin löytämään. Viimeisin löytö oli Tampellan Punatulkku-lanka, jonka nimenkin olin unohtanut kokonaan. Sehän on juuri sitä samaa, jonka rippeitä vielä kudoin tänä keväänä vaaleaan röijyyni. Nyt selvisi sekin, että lanka ei suinkaan ole kokonaan pellavaa, vaan siinä on 65 % puuvillaa ja 35 % pellavaa. Lanka löytyi nettipuodista Lumottu lanka - ja ostin koko varaston. Minulle Tampellan naapurissa kasvaneelle myös langan vyöte on erityisen arvokas. Langat saavat nyt odottaa toistaiseksi ahaaelämystä.

Sokerina pohjalla jotain sinistä. 60-luvulta peräisin olevat korituolit ovat aurinkoisella terassilla harmaantuneet pahan kerran. Viime kesänä sain niille tosin tehtyä täällä blogissakin esittelemäni peitot, mutta silti tuntui, että iloinen maalikerros antaisi niille uutta potkua. Minä en ole mikään remonttireiska, ikävä kyllä, mutta tämän ensimmäisen tuolin maalaus antoi aika lailla lisää luottamusta tällä saralla. Suit sait sukkelaan työ ei edennyt, kun suurin osa pinnoista on pikkurillin vahvuisia, mutta mikäs oli maalatessa, kun aurinko lämmitti, loppuvaiheessa jo liikaakin. Nyt odotankin, milloin tulee seuraava lämmin päivä, että pääsen toisen tuolin kimppuun.

EVA K..: Tiritiriteijaa

Meikäläinen sai taas lankoja! Taisi olla peräti piinaviikko, kun minulle lahjoitettiin useampi kerä mustaa 7 veljestä. Enpä olisi itse hoksannut moista hankkia ja suhtauduin koko juttuun vähän sillä lailla, että katsotaan nyt, jos joskus jotakin. Vaan kuinkas sitten kävikään: uteliaisuus heräsi, ja mielikuvitus tuli hyväksi avuksi. Limenvihreää oli vielä kotona edellisistä töistä ja kaupasta sitten kiireen vilkkaa aniliinia seuraksi. Siinä vaiheessa työ alkoikin viedä mukanaan. Voi että oli kiva loihtia aina uusi iloinen pala muuten niin murheenmustaan ja kieltämättä siksi aika työlääseenkin neuleeseen. Silmät ovat olleet välillä melko lujilla, vaikka valoa on jo yllin kyllin.

Tästä takista tuli näköiseni! Eilen testasin sen vappukonsertissa ja hyväksi havaitsin. Eikä siinä vielä kaikki; olen saanut jo pari tilausta ja sarjan seuraava on siis jo alulla.

Kaikki vapaa-ajat eivät sentään ole menneet kutoessa, vaan olen käynyt pari kertaa linturetkelläkin. Sieltä taisikin löytyä tämän röijysarjan nimi: Tiritiriteijaa. Minun ikäluokalleni tämä sana ainakin sanoo jotain - vieläköhän sen nuoremmat tuntevat...
Tämä on ensimmäinen neule, johon laitoin nimeni. Perusmalli on (edelleen) Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttu, mutta muu design aivan omaani.

Käsityö on valtaamassa yhä enemmän tilaa elämässäni, sillä minä viisikymppinen aloitan elokuussa artesaanin ja kädentaitojen ohjaajan kokopäiväiset opinnot.
Koetan siis emännöidä täällä nyt yksinäni jonkin aikaa, joten käykääpä silloin tällöin kurkkaamassa. Yritän kehitellä jotain pientä välityötä isompien projektien lomaan.

Tiiina: Ovi on kesään raollaan

"Telkkä pariskunta uiskentelee jään reunan tuntumassa. Korea mustavalkea koiras vierellään mitäänsanomattoman ruskea naaras. Pienen matkan päässä oikealla sinisorsa näyttää melkein nukkuvan laineilla, se on painanut päänsä siipeään vasten ja ajalehtii kevyesti aaltojen mukana. Joissain taustalla kuuluu kuovin tuttu laulu.

Kesä on tulollaan, sen haistaa jo ilmasta. Tuoksuu kasvavalle ruoholle, sulavalle maalle sekä lumen alla mädäntyneille roskille. Pajunkissat alkavat jo kellertää, eivätkä leskenlehdetkään enää montaa aurinkoista päuvää kaipaa ennenkuin maalaavat maan keltaiseksi. Muuttolinnut palailevat kotiin. Peippo viesertää lauluaan kerta kerran jälkeen aina duurissa.

Orastava kesä saa mielen virkeäksi. Pitkät valoisat illat ja lämpenevä ilma saavat pyörät pyörimään täydellä teholla pimeän kauden jälkeen. Monenlaiset kevätaskareet täyttävät päivät myöhään yöhön asti. Ikkunalaudalla on kasvamassa paprikoita ja persiljaa, tomaattia ja minttua. Lattian on vallannut vinot pinot lehtiä, jotka kertovat herkullisista ja keveistä hedelmä- tai kasvisruuista, puutarhanhoidosta ja kasvihuoneen rakentamisesta sekä kesän kenkämuodista. Pöydällä on vanhanaikainen Singer kaavojen, lankarullien ja kankaan palasten ympäröimänä. Kaappi on täynnä uusia itse ommeltuja kesämekkoja. Virkkaus lojuu sängyn päällä englanninkielen kasettikurssin vieressä. Koulukirjat ovat piilossa kaapin nurkassa. Kesään valmistaudutaan, sitä suunnitellaan, siitä haaveillaan ja kesää odotetaan.

Mielessä pyörivät jo monet kesäsuunnitelmat. Telttailemaan tulee päästä, vaikka Pietarsaareen merta ja maisemia katselemaan. Kesätöissä kerätään rahaa ja jäätelöä syödään litrakaupalla. Harrastuksille on paljon aikaa ja ystäviä tulee tavata usein, vaikka muurinpohjalettubileiden merkeissä. Ajatukset ovat toiveikkaita. Odotetaan aurinkoa ja hellettä, vauhtia ja ystäviä. Tuleeko ensi kesästä unelmien kesä?

Ympärillä luonto heräilee omaan tahtiinsa. Aluksi maa vain hieman vihertää, mutta päivä päivältä kasvit erottuvat toisistaan yhä selvemmin. Tasaisesta maasta kasvaa voikukkia ja apiloita, ruohoa ja sammalta. Kasvimaan mullasta nostavat päätään porkkanat ja punajuuret. Ja alkukesän kuovi saa seurakseen kymmeniä muita laulelijoita.

Vielä on aikaa nauttia luonnosta. Sen tarjoamasta joka keväisestä valon ja kasvun juhlasta. Pimeys jää taa ja aurinko valtaa alaa. Nautitaan kasvusta, vihreydestä ja muutoksesta nyt kun on sen aika. Ovi on kesään raollaan, mutta vielä on kasvun aika. Otetaan siitäkin kaikki irti."

Tiiina 9-luokalla 27.4. noin puoli elämäänsä sitten


Olen aina ollut kevätihminen. Huhtikuussa sytyn, ideoita ja energiaa riittää. Toisin on nyt: innotonta, toimeentarttumatonta, epätiinamaista. Aika ei riitä kaikkeen, lapset, ystävät, puoliso, työ, harrastukset, koti. Aina hieman huono omatunto.

Kokeilen löytää kevätfiiliksen vapauttamalla aikaa arjelle. Epämääräisen mittainen blogitauko siis luvassa, mutta takaisin palaan, kunhan saan ajankäyttöni tasapainoon. Neuleblogien kautta löysin käsityöintoni uudelleen ja tämä kanava on minulle tärkeä. Palataan. Ja sitä odotellessa: Hyvää kevättä kaikille!

Tiiina: Puolikas-halterneck-kietaisuliivi

Ravelrystä löysin Knittyn mallin, Hannen. Jotenkin se veti puoleensa ja halusin kokeilla. Mallissa on jotakin samaa kuin Eva K:n yllätysnutuissa ja röijyissä: ainaoikeaa, tutut kavennukset, yksi kappale, josta muotoutuu hauskasti ihan oikea vaate. Ostin kaksi kerää seiskaveikkaa: toisen tuttua ja turvallista tummanharmaata ja toisen vaaleanpunaista jättiraitaa. Ajattelin, että korkealta ei niiden kanssa pudota. Teen vaikka sukkia, jos Hanne epäonnistuu.

Otin mittoja ja aloin hommiin. Loin 451 silmukkaa. Neuloin noin 10cm ja tajusin, että kappaleesta on tulossa ihan järjettömän suuri. Purkuhommiksi meni. Vähensin melkein 100s. Halusin liivistä niukkalinjaisemman kuin alkuperäinen. Ja onnistuihan se.



Yhden päivän käytin neuletta ihan ohjeen mukaisessa muodossa, mutta päädyin kuitenkin neulomaan selkäpuolelle n.15cm lisää korkeutta. Tämän lisäyksen myötä puolikas-halterneck-kietaisuliivi on jo lähes täydellinen vaatekappale. Työpaikan miesväki on jo tarpeeksi hämmentynyt minun aiemmista tekeleistäni. Joskus on kuulemma lanka loppunut kesken, kun ei ole mekossa yläosaa ollenkaan tai sitten on "pelkät hihat" tai sitten on sanat loppuneet: "mikä tuo on?"

Oikeastaan pidän tästä aika kovasti. Toimii paitapuseron kanssa mutta myös trikoopaidan kera. Lämmittää, muttei ole liian kuuma. On rakenteeltaan positiivisesti erilainen ja kivasti toispuoleinen. Hauska pieni vaatekappale. Mutta arvatkaas vaan oliko TYLSÄÄ neulottavaa! Haasteita kehiin kiitos!