EVA K.: Mitä paketeista löytyikään

Joulun kaupallisuus häiritsee vuosi vuodelta enemmän. Tosin olen huomannut, että joulun iloa voi saada aikaan, vaikka varsinaista shoppailua ei harrastakaan. Niinpä käärepaperitkin onneksi löytyivät omista varastoista. Pari vuotta sitten kävin parin illan kurssin, jolla näitä papereita ruisjauhoseoksella maalailtiin ja kuvioitiin. Silloin en ollut tuloksiin kovinkaan tyytyväinen, mutta nyt oikeastaan ihastelin persoonallisia pakettejani.

Ja kun kääreet sitten oli avattu, niin tämmöistä sieltä löytyi.

Puikot ovat heiluneet ahkerasti joulun alla. Viimeisimmässä neulekahvilassa näin vieruskaverilla kivan kaulahuivin aloituksen, ja niinpä kävin itsekin hakemassa kaulahuivi- ja pipolangat. Toinen langoista on Sublimea, tummansinistä kasmirin, merinovillan ja silkin sekoitusta; toinen vaihtoväristä Austermannin Steppiä, jossa on aloe veraa ja jojoba-öljyä. Neule on tunturineuletta, josta olen aikaisemmin tehnyt ainakin kaksi villapaitaa. Kaulahuivin tein tosi isoilla puikoilla, pipon pienemmillä.
Eipä pitäisi nyt mannekiinimme palella ensivisiitillään täällä pohjan perillä..

Tyttären espanjalaisen asunnon viileys kai sai minut pistelemään nämä lämmikkeet. Enpä ole ennen tämmöisiä tehnyt, mutta hyvin ne tuntuivat sopivan. Lanka on harvinaisuus, Neveda Sirene, täyttä villaa Hollannista ja lähes museotavaraa, luultavasti ainakin 70-luvulta. Minulla oli onnea; joku oli tuonut tätä lankaa äidilleni lähes kilon (oli kai lopulta luopunut haaveista tehdä siitä itse jotain..) ja äiti sitten kierrätti sen suoraan minulle. Langasta on syntymässä muutakin - pysykää kanavalla :=).

Kuvio syntyi ilman suunnitelmia, helmineuletta ja nirkkoraitaa. Toivottavasti nämä lämmittävät!

Tiiina: Punaista alpakkaa

Vaikka tällä blogilla on neljä tekijää, tauko voi venyä pitkäksi. Mutta täällä ollaan taas. Monet ovat nämä viikot neuloneet ihania lahjoja ystävilleen, mutta toisin oli täällä. Marraskuun asti olen tikutellut Tine Solheimin kirjan ohjetta mukaillen ihanaa alpakkaneuletta. Hitaasti tosin, mutta sopivasti joulun alla tuli valmista.

Ja olen tyytyväinen. Juuri minun lempipunainen, syvä puolukkainen. Käy moneen tilanteeseen: legginssien kanssa kotineuleena, farkkujen kanssa vaikka töihin, tummat housut ja komea koru... Tykkään-tykkään-tykkään!

Tine Solheimin kirjan (Leikkiä langoilla) kehuin täällä jo aiemmin, mutta kehun uudestaan. Kannattaa ainakin kirjastossa silmäillä. Paljon kivoja neuleita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kirjassa tämä neule oli n.10cm pidempi ja eri langasta. Pieniä puutteita ohjeessa oli, mutta jokainen puikkoja heilutellut ne osaa selättää.

Ongelmia oli oikean silmukkamäärän kanssa. Takana on hieman ylimääräistä väljyyttä, samoin oli hihoissa ja kyljissä, mutta pieni "teurastus" ompelukoneella korjasi ne. Ensimmäisellä sovituksella tuntui, ettei ihan täytä odotuksia. Kritiikki omatekemää kohtaan on aika kovaa. Nyt, muuutaman käyttökerran jälkeen, uskallan sanoa, että mieluinen on. Tämä on muuten myös ensimmäinen alpakkaneuleeni.

Kuvissa myös hanhineiti, joka koristaa lapsuuskotini pihamaata. Kameran takana Maijja: kaunis kiitos kuvista!

Punaista alpakkaa

Malli Tine Solheimin kirjasta Leikkiä langoilla
Lanka TeeTee Alpakka 450g
Huomioitavaa Ohjeesta poikkeava lanka, silmukkamäärät siis omasta päästä, etu- ja takakappale neulottu erikseen
Fiilikset Mieluinen on, väri on upea!

Nimikoidut toiletlaukut ja kenkäpussit pukinkonttiin

Vanhojen kankaanpalasten viimeinen silaus. Poikien arkisten sanitettilaukkujen ja tyttöjen juhlallisten kenkäpussien omistajista ei ole nyt epäselvyyttä, kun ompelin heidän nimensä pussien kylkeen.

Lisää lapasia

Joulun alla mummo kutoo pitkää nauhaa.

Paketissa lukee: rauhaa, rauhaa, rauhaa!

Vanhahenkiset, mutta oikeasti ensimmäiset

malliltaan nämä 4 vuotiaan pojantyttärelle

neulomani sydänlapaset.

EVA K.: Tämä on mainos

Olen edelleen menossa nutuissa kuten kuvasta näkyy. Sekin näkyy, että nämä eivät ole edes valmiita ja saavat nyt jonkin aikaa ollakin tämmöisiä "esivalmisteita".

Tyttövauvan nutun langat löytyivät viime kesän Mulgimaan retkeltä Valgan rajakaupungin käsityöliikkeen tarjouskorista, jota pengoin ihastuneena. Elämä on yllätyksellistä, surprising, - enpä ollut sinä hellepäivänä vielä koskaan kuullut yllätysnutusta.. Punertava lanka on saksalaista hienoa puuvillaa ja sitä jäi vielä muihinkin töihin; beige on silkin ja puuvillan sekoitusta ja sateenkaarilangassa ei ollut edes vyötettä, mutta ilmeisesti se on kuitenkin keinokuitua.

Sinisävyinen nuttu on puhdasta puuvillaa, langat saatu veljeni vaimolta. Tähän version lisäykset tein kokeeksi yksinkertaisilla langankierroilla, koska ne siten sai paremmin kohdakkain. Neuleeseen tulee aikamoinen reikärivi, jota voi pitää koristeellisenakin, tai sitten ei... Minulla on tarkoitus lopetella tämä aikoinaan siten, että nurjalta näyttävä puoli tulee päälle. Hihansuun lisäykset ovat aika kivan näköiset nurjalta puolelta.

Ja sitten se mainos :=). Minusta tämä nuttu on niin kiva, että pidän sen tekemisestä kurssin Ylivieskan kansalaisopistossa kahtena tiistai-iltana eli 20. ja 27.1.09. Haloo kevätvauvojen äidit, mummut, tädit ja kumminkaimat (eikä miehilläkään ole porttikieltoa!) - pankaahan sana kiertämään! Kurssilta saa ohjeen ihan suomen kielellä.

EVA K.: Yhtenä iltana

Koetin keksiä, mitä veisin velipojan perheen uuteen taloon tupaantuliaiseksi eikä ideaa tahtonut oikein löytyä. Mutta sitten napsahti - kankainen kulho, jonka ohje oli muutama vuosi sitten Tilkkulehdessä. Olen jo aikaisemmin tehnyt itselleni pienemmän ja nyt halusin kokeilla reilumman kokoista. Tarpeet löytyivät kotoa, ja niinpä kulho syntyi pikapikaa. Tarkkanäköinen blogivierailija saattaa huomata kulhossa jotain tuttua... Päällyskankaiden välissä on fleecea, ja kun tikkauksia tekee tarpeeksi, niin kulhosta tulee mukavan tukeva ihan ilman liima- tai kovitekankaita.

Käväisin Helsingissä Martin markkinoilla ja sieltä hankin kulhon sisällön ja niinpä se sitten pääsi uuteen kotiin.

Sirkka: Lapasia

Mukavia värimalleja lapasiin


Kasvaville lastenlapsilleni saan koko ajan neuloa uusia ja entistä suurempia lapasia. Nämä olen neulonut tyttären 14 ja 11-vuotiaille pojankoltiaisille.

Unelmoin jo hieman lähivuosien eläkepäivistä, jotta pääsen harrastamaan sitten päätoimisesti kutomista ja erityisesti lapsenlapsilleni liittyviä käsitöitä.

EVA K.: Lunta odotellessa

Marraskuun pimeyteen toi valoa tämän nutun ja myssyn teko. Työkaverin sukuun on syntynyt uusi tyttölapsi, ja sain pikatilauksen ja langat yhtenä iltana ja panin toimeksi. Olen edelleen innostunut yllätysnutusta.

Lanka on tanskalaista Blend Frottèa, ja oikein miellyttävän tuntuista ja helppoa neuloa. Puuvillaa siinä on vain 30 %, loppu akryylia. Aloitin ensin kaksinkertaisella langalla, mutta vaihdoin sitten yksinkertaiseen.

Hankalin vaihe nutunteossa on tuo lisäysrivin saaminen suoraksi. Varsinkin tässä valkoisessa langassa mutkitteluun ei ollut varaa, se olisi näkynyt rumasti. Aloinkin sitten oikein laskea, monennenko silmukan molemmin puolin lisäykset on tehtävä, ja se kyllä kannatti.

Nyt päätin, että pari iltaa on pärjättävä ilman käsityötä. Tosin tuossa äsken tuli pitkästä aikaa tikattua yhden kassin taskua. Marraskuun sarjani on taas ajankohtainen, ja uusia malleja syntyy...

Tiiina: Inspiraatio

Olen tänä syksynä selannut neulelehtiä valtavia määriä. Kahlannut oman arkistoni läpi, kantanut kirjastosta kirjoja, uppoutunut Ravelryyn tuntikausiksi. Mutta inspiraatio on ollut kadoksissa. Olen kokeillut useita mallineuleita, aloittanut ja purkanut.

Onneksi viimein torstaina sain käsiini sen itselleni oikein kirjan. Tine Solheimin Leikkiä langoilla oli juuri se mitä tarvitsin. Kauniita kuvia, kiinnostavia malleja, jänniä yksityiskohtia. Paljon malleja, ideoita ja inspiraatiota. Ja nyt kulkee taas. Kiitos!

Tosin ennen tätä vapautusta piti neuloa välipalana jotain erittäin tuttua, turvallista, käytännöllistä... Enkä ole ainoa neuloja (en edes ainoa Tiina) joka on tähän malliin tykästynyt. Paraphernaliat siis.

Tiiina: Askel eteen, kaksi taakse

Aluksi se askel eteen: Evan innoittamana kokeilin yllätysnuttua. Langaksi valitsin Novitan Bambun, jonka keränloppuja käytin omasta, siskon ja äidin lankakorista. Mukava malli, johon on helppo upottaa pienetkin kerän loput. Komeasti näkyvillä olevien olkasaumojen ompelukin onnistui ihan hyvin. Siinä onkin sitten tämän mallin ainoa ommeltava sauma.

Yllätysnutusta tuli yllätyksekseni tosi pieni... Ihan keskosvauvan kokoa. Ja pienoisen pojan vaatekaappiin nuttu lahjana annettiin. Tykkäsin kyllä lopputuloksesta. Lasten nuket saavat ehkä vielä joskus samanlaiset.

Mutta sitten. Olen yrittänyt löytää sopivaa mallia lankakorissa houkuttelevalle ihanalle (yllätys-yllätys :) punaiselle alpakkalangalle. Ei onnistu ei. Monta yritystä takana. Pitsiä ja palmikkoa. Langan keveys tuntuu olevan minulle samalla ihastuksen aihe ja ongelma. Päätin välillä kokeilla sukkaa Regian langasta. Aloitin ja purin, kokeilin toista mallia ja taas purin. Liian ohutta lankaa. Kaikki mallit näyttivät melkoiselta piperrykseltä: seuraava!

Pojalle tarvitsi tehdä villahaalari. Pirtsakka malli löytyi Kotiliedestä. Jälleen kävin langan jämien kimppuun. Yhden lahkeen jälkeen tajusin, että mallineule ei kertakaikkiaan jousta nimeksikään. Ja taas purettiin.

Jokin sentään on viimepäivinä onnistunut. Ja vaikka neulerintamalla ei tulosta ole viime viikkoina tullutkaan, on neulominen edelleen rentouttavaa arjen ja töiden vastapainoa!

EVA K.: Nuttua pukkaa - ja vähän muutakin

Kiva juttu, että meillä töissä on niin monenikäisiä ihmisiä ja vauvojakin tulla tupsahtelee. Minulla kun on nyt menossa tämä yllätysnuttukausi, niin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi nutunkutojaksi seuraavalle nuorelle äidille :=). Sainkin aivan ihastuttavat langat kudottaviksi! Tanskalainen Sublime - kasmirin, merinon ja silkin yhdistelmä - hiveli minunkin sormiani ja on varmaan aivan ihana tulevalle vauvalle. Lankaa meni yhteensä 400 g ja tuolta alhaalta voi todeta, että käytin sen melko tarkkaan... Värit ovat myös kauniit eikä mitenkään pysty arvuuttelemaan, onko tuleva pikkunyytti tyttö vai poika. Napinläpien paikkaa ei siis tarvinnut miettiä sen kummemmin! Kirpparilta löytyi nätit helmiäisnapit, jotka heijastelevat lankojen väriä.

Aloitin tällä kertaa housuista. Niissä oli kovempi työ kuin nutussa, mutta kun tein lahkeet yhtäaikaa, niin sitkeys palkittiin. Mittailin tekelettä moneen otteeseen, kun välillä tuntui, että ei taida mennä ihan oikein. Kyllä nämä nyt lopulta näyttävät kutakuinkin samanlaisilta kuin mallissakin. Aina oikein -neule on mukavan joustavaa, näihin mahtuu paksukin vaippa.

Seuraavana oli vuorossa myssy, tämä perinteinen kypärämalli, joka istuu hyvin vauvan päähän. Lankaa tuntui riittävän ja intoa myös, joten sitten vain pienet tossut ja lopuksi vielä tumputkin. Harvoin lanka menee ihan näin ihanteellisesti, tuossa on kaikki, mitä jäi. Tumppuihin sain vielä rapuvirkkauksen, tossuihin ei riittänyt, mutta eivätpä ne ehkä kaipaakaan.

Terveiset tulevan vauvan äidille Sarille sinne äitiyslomalle!

Pääasia

Tiiina on innostanut myös minut pipojen pariin: tässä tämmöinen myssy/baskeri mallinen systeemi. Ohje tietysti myös Tiiinalta. Kyllä oli helppo tehdä, kun toinen oli jo toteuttanut mallin ja antoi vielä ohjeet ja kommentit! Tämä on neulottu 7veljeksestä, himpun verran reilu tuli mun käsialalla. Eli Nallesta varmaan tulisi just hyvä. Mutta Saara tykkäsi tästä, on ollut jo viikon käytössä, ja passaa kivasti hänelle.

No tietysti piti sen verran luovuutta käyttää (=ohjeiden noudattaminen tuntuu olevan täysin mahdotonta) että nuo kavennukset tein yhdellä palmikolla kahden kapean sijasta, kiitos Tiiina vinkistä, niin niistä tulikin tuollainen kiva tähti.

Olen kyllä iloinen, että pipot sun muut päähineet ovat taas muotia. Syksyn Novitassa oli kivoja malleja myös lipallisista baskereista, onkohan niitä kukaan toteuttanut? Vähän kutkuttelisi testata....

EVA K.: Yllätys yllätys

Elämä yllättää aina silloin tällöin iloisesti. Niin kävi taas vähän aikaa sitten, kun törmäsin jossain blogissa minulle aivan uuteen asiaan: Elizabeth Zimmermannin 1960-luvulla suunnittelemaan nuttuun eli baby surprise jacket, joka neulotaan yhtenä kappaleena. Tuntui, että sitä pitäisi päästä heti kokeilemaan. Ymmärrettävän ohjeen löytäminen ei ollut ihan helppoa, mutta etsivä löytää. Nutun kutominen on oikeasti ihan yhtä hauskaa kuin kuvittelinkin, tuntuu, että se vie mennessään.

Ensin syntyi tuo pienempi villalangasta tehty ja sitten kokeilin samoilla silmukkamäärillä melko paksusta puuvillalangasta - ja eron kyllä huomaa. Tämä onkin taas oikein sopiva työ siinäkin mielessä, että siihen voi ns. haudata pienetkin langanloput.

Ja tältä työn eteneminen näyttää.
Missään vaiheessa ei ole tylsää, ja kun neuleen päättelee, niin hupsista, tulos on aikamoinen. Ainoiksi saumoiksi tulevat nuo olkapäät. Otin niistä silmukat virkkuukoukulla vielä puikoille ja yhdistin kutomalla (kiitos Tiiina kesällä saamastani puhelinneuvonnasta..). Nutussa ei nyt sitten ole ainuttakaan paksua saumaa, ja se on sisältä ihan yhtä siisti kuin päältäkin.

Kaulus vai kauluri? Eipä tästä vielä osaisi kuvitella, mitä on tulossa. Tässä kohtaa on tehty hartiat ja hihat eli työ aloitetaan niskasta.

Pipo päähän pakkasella!

Pakkasaamut ovat täällä. Raikkaat, kirpeät syyspäivät. Veto hieman vähissä ja melkein jo lumea odottaa. Olisivathan nämä mukavia iltoja neulomiseen, mutta kun ideoita ei oikein ole. Tai no muutama toki: löysähkö, laskeutuva liivi, jossa olisi napakka vyö ja avara V-aukko tai pitsihihainen kimonomallinen neule alpakka-langasta. Tilanne on vain se, ettei taidot riitä tekemään mallia omin päin eikä sitä mieluista pitsineulekuviotakaan tunnu löytyvän (kokeiluja on jo kaulaliinan verran...)

Olen sitten tehnyt paremman puutteessa pipoja. Tuhonnut seiskaveikan ja nallen jämiä lankalaatikon pohjalta. Jälleen annoin käyttäjälle sananvallan: Pinkki, korvaläpällinen pipo, jossa on letit, tupsu ja pieniä neliöitä. Siinä eskarilaisen tilaus. Sitä-sun tätä siis, mutta meillä saa sitä mitä tilaa. Neliöt ovat pipon sekaan pujoteltua heijastinnauhaa, joka oikeasti toimii (ylin kuva yrittää havainnollistaa tätä). Villalanka kutittaa herkästi ja tuulikin menee helposti läpi, joten vuoritin pipon napakalla trikoolla. Aika usein käytän myös ohutta fleeceä. Kolmiaskel-siksakilla vain suristelen vuoren kiinni. Ihan toimiva juttu sekin.

Itselleni neuloin pannan Drops:n ohjetta mukaillen. Sopii nykyiselle pörrölleni ihan hyvin. (Vinkki-vinkki: permanentti saattaakin jollakin kertaa ottaa kiinni aika napakasti, vaikka vanhat kokemukset antavat odottaa sellaista kevyttä kohotusta... Olen jo onneksi tottunut tähän David Hasselhof / Anita Hirvonen lookkiin)

Tyttö sai toisenkin: Shalom:n ylijäämä Romat päätyivät tähän Better Bucket -malliin. Hieman koristeita virkaten ja varsin mukava oli lopputulos. Tätä on käytetty ahkerasti. Kuvatessa maa oli kuurassa, upea aamu.

Ja vielä yksi. Valkoinen lanka päätyi vuosien takaisesta Novitan ilmaislehdykästä napattuun palmikkopipoon. Kiva malli tämäkin. Tosin minun käsiala ja valkoinen lanka eivät kuulu yhteen. Taustalla pilkottaa keskeneräinen kurkineiti Kurkela. Siskon innoittamana pajutöiden parissa siis.

Tyttömäinen liivihame

Tämä on kyllä varmasti onnistunein neuleeni aikoihin! Valmistumisprosessi oli tuskallinen, mutta lopputulos onneksi palkitsee. Eikä vähiten siksi, että se päätyi lukioikäisen tyttäreni ylle! Malli sopii hänelle tosi hyvin, ja ruskea väri on herkullinen. Neule on tehty Mozart-merkkisestä mohairlangasta. Alkuperäisen mallin keksin Novitasta Talvi 2007, tunika 30, siitä on siis alaosan pitsineulos. Ja samasta mallista oli version 1 yläosa. Tästähän siis piti tulla minulle itselleni liivi, mutta alkuperäisen mallin mukainen yläosa oli kamala (Saaran kommentti: näytät ihan roomalaiselta soturilta, haarniskassa). Toinen versio yläosasta oli Novitasta syksy 2008,tunikamainen pitsiliivi. Siinä näytin tynnyriltä (oma arvio). Vihdoin älysin, että tällainen malli ei yksinkertaisesti sovi minulle. Niinpä ideoin samassa lehdessä olleesta liivitunikasta tuon kolmannen yläosan, ja se on hyvä, juuri Saaran tyyliiin sopiva. Siinä on keskellä ja olkainten molemmissa reunoissa joustinneuletta, joista tulee napakkuutta.

Takakappale on matalampi, liivihameen tyylisesti.
Ai niin, mohair-lanka on muuten eivan erityisen ikävää purkaa....

Iloisen kirjavaa

Tällainen kesäpusero syntyi Lidlistä pikkurahalla ostetusta Colorado langasta, 100% puuvillaa. Todella napakka ja ryhdikäs toppi, uskomattoman hyvä lanka, sitä meni tasan paketissa olleet 300g. On pidetty ja pesty, tosin kesä oli niin viileä että villatakki sai olla tuossa päällä vielä. Väri nyt on aika mielenkiintoinen, väriarkana ihmisenä pyörittelin sitä vähän aikaa ennenkuin ostin, mutta nyt kyllä pidän lopputuloksesta.

Edessä on palmikko, jonka puolikkaita "jatkoin" pääntien reunaa ryhdittämään. Samoin selkäpuolella on palmikko. Se muuten vähän myös antaa selkäpuolelle mallia, sillä toppi on teht suorista kappaleista. Malli on muokattu siitä lankapaketin mukana tulleesta mallista.

Kesän muistoja....

Menneen kesän tuotokset ovat jääneet jakamatta kanssanne, mutta ehkä vielä voin sen tehdä. Tässä ensimmäisenä jo kerran työstetystä Havaijista (=se onneton virkattu huppuliivi ei korostanutkaan vartaloni parhaita puolia) neulomalla tehty pusero. Lähtökohta oli siis tämä: läjä virkattua liiviä, ja lisäksi käyttämätöntäkin lankaa yksi kerä. Suht. tympeää purettavaa tuollainen tikapuulanka, en oikein sen funktiota ymmärrä muutenkaan. Tai ehkä se juuri tekeekin tuon kivan epätasaisen, elävän pinnan.


Tämä on ihan kiva ja miellyttävä päällä, ehkä aavistuksen helmastaan löppänä. Kuitenkin semmoinen meikäläisen tyylinen, kaikesta beigeydestään huolimatta (vai juuri siksi?). Pääntien keskellä oleva "palmikkokäännös" ei juuri näy, mutta hivenen ryhdittää puseroa.

Tähän malli on suunnilleen kevään 2006 Novitasta. Siinä on muitakin Havaiji-langalle tehtyjä malleja, jos jonkun muunkin kaapista semmoista löytyy pölyttymästä...

Tiiina: Hassutin

Viimeisimmän Novitan hihahuivi herätti kiinnostuksen. Mielenkiintoinen vaatekappale, johon voi hauskasti kietoutua. Järjen ääni yritti toitottaa, miten järjettömältä koko vaatekappale kuulostaa: yksi hiha ja 2m huivia. Liehuke tulisi vain uimaan keittolautasilla, putoilemaan olkapäältä ja näyttämään lähinnä kummalliselta. Kirsikanpunainen mallikuva veti kuitenkin puoleensa joka selailulla.

Langaksi valitsin Sivillan, ihanaisen ja uskomattoman riittoisan silkkivillalangan (50g=250m). En ole koskaan neulonut pitsineuleista huivia, eikä tämä helppoa ollut nytkään. Huivi jatkui uskomattoman hitaasti, saman mallikerran toistaminen yhä uudestaan tuntui turhauttavalta. Mutta viimein tuli valmista.

Hihahuivi-Ponchoke-Hassutin

Malli Novita Syksy 2008

Lanka Wetterhof Sivilla 100g

Huomioitavaa Paljon lyhyemmästi huivia kuin ohjeessa, ei resoria ja lyhyt hihanen

Fiilikset Onneksi valmistui. Ihan veikeä vaatekappale, joka toimii myös tavallisen kaulahuivin tapaan.

EVA K.: Sukkakoulu jatkuu

Edellisestä työstä jäi lankaa niin paljon, että jatkoin sukanteon harjoittelua. Tässä ne nyt ovat; eivät mitkään kaunokaiset tai täydelliset, mutta lämmittävät varmaankin. Palmikko ei kirjavassa langassa kovin hyvin pääse esille, mutta toi vaihtelua tekemiseen.

Näihin sukkiin mahtuisi kyllä paljon pullukammat jalat kuin omani, olikohan silmukoita vähän liikaa, mutta ehkä se oma sukkakokokin pikkuhiljaa löytyy. Tuleekohan minustakin joskus oikein sukkamummo :=).

EVA K.: Virkkuukoukun ja puikkojen helskettä

Alussa oli kerä kirjavaa tarjouslankaa ja kova innostus tehdä jotain, missä virkkaus ja neule yhdistyvät. Helmakaitaleeseen virkkasin vuoronperään kerroksen kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Kaitaleen valmistuttua alkoi tuntua, että se pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos itse pusero olisi yksivärinen.

Sekä taka- että etukappale ovat laatikkomaisia. Sen verran haastetta halusin, että tein etukappaleeseen halkion, joka näin virkattuna ainakin oli ihan helppo toteuttaa.
Olalle virkkasin ensin hihojen raidat ja neuloin hihat sitten ylhäältä alaspäin. Näin hihoja olisi voinut tietysti vaikka mitata - mutta eihän minulla ollut ketään mittatikkua!

Paita valmistui. Ainoastaan pääntietä jouduin vähän purkamaan, kun ensimmäinen versio näytti silmääni liian isolta.
Paita sai seurakseen vielä sukat. Ja kuinka ollakaan, todella sopiva valokuvamallikin löytyi!

Tiiina: Malva

Olen tainnut jo kertoa, että minulla ei ole tapana hamstrata lankoja. Kaapista löytyy vain valmiiden töiden ylijäämiä (ja niitä keskentekoisia töitä... aika monta). Nämä langat sorruin kuitenkin ostamaan vailla mitään suunnitelmia. Kerkesi jo harmittaa koko ostos. Väri on veikeä, mutta lanka kovin samanlainen kuin Samos, joka ei kuulu suosikkeihini. Tuloksena aika paksua, muovista pintaa...

Shalom cardigan oli kuitenkin mukava malli. Ei yhtään ommeltavaa saumaa. Ja kivan näköinen lopputulos todella yksinkertaisella neulemallilla ja neuleen rakenteella. Kiva vaatekappale trikoopaidan päälle näin syksyllä. Villaisena varmasti vielä kivempi.

Malva

Malli Shalom cardigan / Involving the senses
Lanka Hjertegarn Roma 300g
Huomioitavaa Enemmän silmukoita, pienemmät kädentiet
Fiilikset Juupa jaa, lanka tuli ainakin tuhottua. Ihan käytännöllinen vaatekappale kuitenkin