EVA K.: Lahjojen valmistelua

Tänä keväänä minua on siunattu peräti viisillä lakkiaisilla, kun viime aikoina on ollut vuosia, ettei ole ollut ainoitakaan. Lahjan miettiminen tuntuu monesta työläältä, mutta minusta se on oikeastaan aika kivaa hommaa. Johtuisikohan siitä, että teen sitä myös työssäni ja olen kai alkanut asennoitua asiaan positiivisesti.
Niinpä yhtenä aamuna putkahti mieleen idea, että teen värjäämistäni ja kuvioimistani kankaista kulhoja ja täytän ne sitten käytännöllisillä pikkujutuilla.

Tarkoituksena oli kerätä erinäistä tilpehöörää, jota äidin ja isän luona löytyy aina kaapista, mutta jota opiskelijaboksin kaapit eivät niin vain tarjoakaan. Olipa kerrankin mukava shoppailla ja yhtä ja toistahan sitä koriin kertyi: pyykkipoikia, laastaria, pizzamaustetta, kuorimaveitsi, narua, Sisu-pastilleja, mittasarja ja - roskapusseja :=). Tytölle hankin ristipäämeisselin, pojille väkersin neulatyynyjä.samasta itse kuvioidusta kankaasta kuin kulhotkin ja varustelin ne valmiiksi: nuppineuloja, silmäneula, jossa jo musta lanka valmiina (!), hakaneuloja, muutama nappi. Taisipa yhdelle pojalle tulla nuudelikeittokin ostettua.


Ja tässäpä sitten ylioppilaspoikien paketit valmiina.
Huomenna on sitten ilo ojentaa nämä "hedelmäkorit" - miltähän mahtaa tuntua...

EVA K.: Nuttu löysi vauvan

Hohhoijaa! Nyt voin vihdoin esitellä yhden yllätysnutun ihan oikean vauvan päällä!
Tämä ihastuttava poikavauva tuli maailmaan joskus vapun tienoilla. Nutun ja myssyn tein talvella tilauksesta, ja sitten ne vähän mutkan kautta pääsivät lämmittämään tätä pikkumiestä.
Kiitoksia vauvan äidille Heidille, joka ystävällisesti lähetti kuvat ja antoi luvan niiden julkaisemiseen!
Koko näyttäisi olevan aika passeli; nuttu kaiketi mahtuu muutaman kuukauden. Enpä jaksa enää muistaa, mitä lankoja tähän työhön käytin, mutta väri osui ilmeisesti ihan nappiin.
Toivottavasti siellä vauvaperheessä jaksellaan hyvin...

EVA K.: Reilun kaupan ihanuuksia

Meilläpäin oli perjantaina ja lauantaina reilun kaupan markkinat. Tosi kiva tapahtuma, ja väkeäkin näytti olevan ihan mukavasti. Joukossa oli myös paikallisia käsityöyrittäjiä moneen lähtöön. Toivottavasti kauppaakin tehtiin.

Minä hiplasin näitä lankoja perjantai-iltana ja mietin, mitä niistä voisi saada aikaan. Kierrätettyä raakasilkkia - olen heikkona luonnonkuituihin ja silkkiä näkeekin niin harvoin. Taisin aprikoida hintaakin, vaikka varsinaista vertailukohdetta minulla ei tälle aarteelle kyllä ollut tiedossa. Kotonakaan langat eivät jättäneet rauhaan, kunnes päätin, että jos ne vielä lauantaina yhden aikaan ovat myymättä, ne on minulle tarkoitettu. Kuvasta näkyy, miten kävi :=)

Minua kiehtoo myös lankojen tarina; varsinaisestihan se lähtee silkkitoukasta varmaan ja kuinkahan monen käsityöläisen kädet tässä välillä ovatkaan panneet parastaan. Minä olen tässä ketjussa seuraava - aika näyttää, mitä tuleman pitää.

EVA K.: Terveisiä puutarhastani

Tunnustan heti alkajaisiksi: en ole viherpeukalo - vaikka niin haluaisin. Sen sijaan Luoja on suonut minulle kyvyn ihailla lähes kaikkea vihreää, mikä puskee maasta kylvämättä ja kyntämättä. Tästä kyvystä nautin erityisesti pyhiinvaelluksellani muutama kevät sitten. Ja näette siis aivan oikein: tämä on todella nokkosta!

Tänä keväänä en olekaan käynyt sen kimppuun hirveällä raivolla, vaan ajattelin korjata ensin satoa ja sitähän ei kauan tarvinnutkaan odottaa. Viime talvena sattui hauska juttu, kun yhtenä aamuna heräsin ns. rieskaresepti päässäni. Reseptin mukaan pakastepinaattia sekoitetaan kermaviiliin ja niin olen tähän asti tehnytkin, mutta nyt ajattelin siirtyä tuoretuotteeseen ja omavaraistalouteen, hehheh.

Ryöppäyksen jälkeen nokkosen vihreä on entistä vihreämpää. Sitten vain kermaviilin kanssa sekaisin, hieman soodaa ja suolaa ja sopivasti jauhoja. Jauhoina käytin tällä kertaa työkaveriltani saatuja ohrajauhoja ja lisänä kauniin kellertevää soijajauhoa. Harvoinpa näkee niin kaunista taikinaa.

Ei muuta kuin ohut rieska kuumaan uuniin ja kohta pääseekin herkuttelemaan! Parhaimmillaan tämä rieska on kuumana, kun voi sulaa ja reunat ovat rapeat. Elämän nautinnot ovat yksinkertaisia.

EVA K.: Värien leikkiä

Tilaustyöni Tiritiriteijaa on päässyt hyvää vauhtiin. Aika haastava homma, sillä tästä tulee reilusti isompi kuin omani. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten mitat pitävät kutinsa. Muutaman röijyn kokemuksella tiedän nyt, että jännitystä riittää nappien ompeluun asti - vasta sitten näkee lopullisesti, miten työ onnistui.
Siltä varalta, että joku ei hahmota missä mennään; niskasta on tultu kainaloihin asti alaspäin. Alun kavennukset on tehty ja lisäyksiäkin jo jonkin verran. Onnittelen muuten itseäni tuon pitkän pyöröpuikon hankkimisesta.

Netissä surffailua en mielestäni hirveästi harrasta, mutta yhtä ja toista kivaa olen onnistunut sen avulla kuitenkin löytämään. Viimeisin löytö oli Tampellan Punatulkku-lanka, jonka nimenkin olin unohtanut kokonaan. Sehän on juuri sitä samaa, jonka rippeitä vielä kudoin tänä keväänä vaaleaan röijyyni. Nyt selvisi sekin, että lanka ei suinkaan ole kokonaan pellavaa, vaan siinä on 65 % puuvillaa ja 35 % pellavaa. Lanka löytyi nettipuodista Lumottu lanka - ja ostin koko varaston. Minulle Tampellan naapurissa kasvaneelle myös langan vyöte on erityisen arvokas. Langat saavat nyt odottaa toistaiseksi ahaaelämystä.

Sokerina pohjalla jotain sinistä. 60-luvulta peräisin olevat korituolit ovat aurinkoisella terassilla harmaantuneet pahan kerran. Viime kesänä sain niille tosin tehtyä täällä blogissakin esittelemäni peitot, mutta silti tuntui, että iloinen maalikerros antaisi niille uutta potkua. Minä en ole mikään remonttireiska, ikävä kyllä, mutta tämän ensimmäisen tuolin maalaus antoi aika lailla lisää luottamusta tällä saralla. Suit sait sukkelaan työ ei edennyt, kun suurin osa pinnoista on pikkurillin vahvuisia, mutta mikäs oli maalatessa, kun aurinko lämmitti, loppuvaiheessa jo liikaakin. Nyt odotankin, milloin tulee seuraava lämmin päivä, että pääsen toisen tuolin kimppuun.

EVA K..: Tiritiriteijaa

Meikäläinen sai taas lankoja! Taisi olla peräti piinaviikko, kun minulle lahjoitettiin useampi kerä mustaa 7 veljestä. Enpä olisi itse hoksannut moista hankkia ja suhtauduin koko juttuun vähän sillä lailla, että katsotaan nyt, jos joskus jotakin. Vaan kuinkas sitten kävikään: uteliaisuus heräsi, ja mielikuvitus tuli hyväksi avuksi. Limenvihreää oli vielä kotona edellisistä töistä ja kaupasta sitten kiireen vilkkaa aniliinia seuraksi. Siinä vaiheessa työ alkoikin viedä mukanaan. Voi että oli kiva loihtia aina uusi iloinen pala muuten niin murheenmustaan ja kieltämättä siksi aika työlääseenkin neuleeseen. Silmät ovat olleet välillä melko lujilla, vaikka valoa on jo yllin kyllin.

Tästä takista tuli näköiseni! Eilen testasin sen vappukonsertissa ja hyväksi havaitsin. Eikä siinä vielä kaikki; olen saanut jo pari tilausta ja sarjan seuraava on siis jo alulla.

Kaikki vapaa-ajat eivät sentään ole menneet kutoessa, vaan olen käynyt pari kertaa linturetkelläkin. Sieltä taisikin löytyä tämän röijysarjan nimi: Tiritiriteijaa. Minun ikäluokalleni tämä sana ainakin sanoo jotain - vieläköhän sen nuoremmat tuntevat...
Tämä on ensimmäinen neule, johon laitoin nimeni. Perusmalli on (edelleen) Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttu, mutta muu design aivan omaani.

Käsityö on valtaamassa yhä enemmän tilaa elämässäni, sillä minä viisikymppinen aloitan elokuussa artesaanin ja kädentaitojen ohjaajan kokopäiväiset opinnot.
Koetan siis emännöidä täällä nyt yksinäni jonkin aikaa, joten käykääpä silloin tällöin kurkkaamassa. Yritän kehitellä jotain pientä välityötä isompien projektien lomaan.

Tiiina: Ovi on kesään raollaan

"Telkkä pariskunta uiskentelee jään reunan tuntumassa. Korea mustavalkea koiras vierellään mitäänsanomattoman ruskea naaras. Pienen matkan päässä oikealla sinisorsa näyttää melkein nukkuvan laineilla, se on painanut päänsä siipeään vasten ja ajalehtii kevyesti aaltojen mukana. Joissain taustalla kuuluu kuovin tuttu laulu.

Kesä on tulollaan, sen haistaa jo ilmasta. Tuoksuu kasvavalle ruoholle, sulavalle maalle sekä lumen alla mädäntyneille roskille. Pajunkissat alkavat jo kellertää, eivätkä leskenlehdetkään enää montaa aurinkoista päuvää kaipaa ennenkuin maalaavat maan keltaiseksi. Muuttolinnut palailevat kotiin. Peippo viesertää lauluaan kerta kerran jälkeen aina duurissa.

Orastava kesä saa mielen virkeäksi. Pitkät valoisat illat ja lämpenevä ilma saavat pyörät pyörimään täydellä teholla pimeän kauden jälkeen. Monenlaiset kevätaskareet täyttävät päivät myöhään yöhön asti. Ikkunalaudalla on kasvamassa paprikoita ja persiljaa, tomaattia ja minttua. Lattian on vallannut vinot pinot lehtiä, jotka kertovat herkullisista ja keveistä hedelmä- tai kasvisruuista, puutarhanhoidosta ja kasvihuoneen rakentamisesta sekä kesän kenkämuodista. Pöydällä on vanhanaikainen Singer kaavojen, lankarullien ja kankaan palasten ympäröimänä. Kaappi on täynnä uusia itse ommeltuja kesämekkoja. Virkkaus lojuu sängyn päällä englanninkielen kasettikurssin vieressä. Koulukirjat ovat piilossa kaapin nurkassa. Kesään valmistaudutaan, sitä suunnitellaan, siitä haaveillaan ja kesää odotetaan.

Mielessä pyörivät jo monet kesäsuunnitelmat. Telttailemaan tulee päästä, vaikka Pietarsaareen merta ja maisemia katselemaan. Kesätöissä kerätään rahaa ja jäätelöä syödään litrakaupalla. Harrastuksille on paljon aikaa ja ystäviä tulee tavata usein, vaikka muurinpohjalettubileiden merkeissä. Ajatukset ovat toiveikkaita. Odotetaan aurinkoa ja hellettä, vauhtia ja ystäviä. Tuleeko ensi kesästä unelmien kesä?

Ympärillä luonto heräilee omaan tahtiinsa. Aluksi maa vain hieman vihertää, mutta päivä päivältä kasvit erottuvat toisistaan yhä selvemmin. Tasaisesta maasta kasvaa voikukkia ja apiloita, ruohoa ja sammalta. Kasvimaan mullasta nostavat päätään porkkanat ja punajuuret. Ja alkukesän kuovi saa seurakseen kymmeniä muita laulelijoita.

Vielä on aikaa nauttia luonnosta. Sen tarjoamasta joka keväisestä valon ja kasvun juhlasta. Pimeys jää taa ja aurinko valtaa alaa. Nautitaan kasvusta, vihreydestä ja muutoksesta nyt kun on sen aika. Ovi on kesään raollaan, mutta vielä on kasvun aika. Otetaan siitäkin kaikki irti."

Tiiina 9-luokalla 27.4. noin puoli elämäänsä sitten


Olen aina ollut kevätihminen. Huhtikuussa sytyn, ideoita ja energiaa riittää. Toisin on nyt: innotonta, toimeentarttumatonta, epätiinamaista. Aika ei riitä kaikkeen, lapset, ystävät, puoliso, työ, harrastukset, koti. Aina hieman huono omatunto.

Kokeilen löytää kevätfiiliksen vapauttamalla aikaa arjelle. Epämääräisen mittainen blogitauko siis luvassa, mutta takaisin palaan, kunhan saan ajankäyttöni tasapainoon. Neuleblogien kautta löysin käsityöintoni uudelleen ja tämä kanava on minulle tärkeä. Palataan. Ja sitä odotellessa: Hyvää kevättä kaikille!

Tiiina: Puolikas-halterneck-kietaisuliivi

Ravelrystä löysin Knittyn mallin, Hannen. Jotenkin se veti puoleensa ja halusin kokeilla. Mallissa on jotakin samaa kuin Eva K:n yllätysnutuissa ja röijyissä: ainaoikeaa, tutut kavennukset, yksi kappale, josta muotoutuu hauskasti ihan oikea vaate. Ostin kaksi kerää seiskaveikkaa: toisen tuttua ja turvallista tummanharmaata ja toisen vaaleanpunaista jättiraitaa. Ajattelin, että korkealta ei niiden kanssa pudota. Teen vaikka sukkia, jos Hanne epäonnistuu.

Otin mittoja ja aloin hommiin. Loin 451 silmukkaa. Neuloin noin 10cm ja tajusin, että kappaleesta on tulossa ihan järjettömän suuri. Purkuhommiksi meni. Vähensin melkein 100s. Halusin liivistä niukkalinjaisemman kuin alkuperäinen. Ja onnistuihan se.



Yhden päivän käytin neuletta ihan ohjeen mukaisessa muodossa, mutta päädyin kuitenkin neulomaan selkäpuolelle n.15cm lisää korkeutta. Tämän lisäyksen myötä puolikas-halterneck-kietaisuliivi on jo lähes täydellinen vaatekappale. Työpaikan miesväki on jo tarpeeksi hämmentynyt minun aiemmista tekeleistäni. Joskus on kuulemma lanka loppunut kesken, kun ei ole mekossa yläosaa ollenkaan tai sitten on "pelkät hihat" tai sitten on sanat loppuneet: "mikä tuo on?"

Oikeastaan pidän tästä aika kovasti. Toimii paitapuseron kanssa mutta myös trikoopaidan kera. Lämmittää, muttei ole liian kuuma. On rakenteeltaan positiivisesti erilainen ja kivasti toispuoleinen. Hauska pieni vaatekappale. Mutta arvatkaas vaan oliko TYLSÄÄ neulottavaa! Haasteita kehiin kiitos!

Tiiina: Sukkakunniaa

Muistatteko nämä sukat? Reilu viikko sitten sain kun sainkin kivan puhelun: Kalajoki-sukat palkittiin kunniamaininnalla Kalajokilaakso-lehden sukkakilpailussa. Täytekakkukahvit, kunniakirja, ruusu ja lankakerä uusiin sukkiin (turkoosi-sini-valkokirjavaa tosin, mutta murehditaan sitä myöhemmin).

Mutta mikä parasta: pääsin näkemään kaikki kisaan osallistuneet ja tilaisuudessa edelleen hyväntekeväisyyteen luovutetut sukat. Ja voi miten kauniita sukkia joukossa oli. Omaa silmääni viehättivät hillityt ja yksinkertaisen kauniit parit. Ja monen neulojan käsialaa ihastelin kateellisena.

Neuloin jokisukat myös itselleni. Kirjoitin jopa ohjeen ylös, mutta mutta... valkoinen lanka paljastaa armahtamatta mallin heikkoudet. Sileäneule joen sivuilla kaareutuu jokaisen joenmutkan mukaan ja joen reunimmaiset silmukat paikoin pingoittuvat liian tiukalle. Palaan ohjeen kanssa, jos ja kun keksin ratkaisun.

EVA K.: Silmän iloa keittiöön

Tästä työstä uhkasi jo tulla ikuisuusprojekti, vaikka mittaa ei ole kuin pari metriä ja kutominen sinänsä menee aika nopeasti. Viikonloput ovat menneet hiihtäessä ja illat nuttujen teossa ja kun kangaspuut eivät ole omassa peräkamarissa, niin vaati vähän päättäväisyyttä lähteä vielä illalla kutomishommiin. Räsymaton kutominen on kyllä mukavaa ja siinä jos missä näkee työnsä tuloksen - sekä hyvässä että pahassa... Olen huolellinen käsitöissäni yleensä, mutta maton reunat eivät saa ihan kiitettävää arvosanaa.

Oikeastaan aika kumma, että vaikka kuteet litistyvät niin kapeiksi, niin kyllä matosta pystyy omaa historiaansa lukemaan ihan vaivatta. Siellä ne kulkevat 70-luvun ruskea-keltasävyiset pussilakanat yhdessä kankaanpainannan "hullujen vuosien" muistojen kanssa. On tässä tosin jotain uuttakin, kolmantena kuteena on koko ajan beige ontelokude. Tulipa tehtyä pitkästä aikaa oikein näkyviä raitoja. Kuva on tylsä, mutta matto on ihan hyvä. Eivätkä kuteet tietenkään vielä loppuneet, ehei. Kunhan kesä koittaa, niin lisääkin syntyy.

Tiiina: Uusia asukkaita

Meille on muuttanut uusia asukkaita. Kaksi melkoisen pientä ja melkoisen suloista kaveria. (Kiitokset Jaanalle, jonka blogissa näihin törmäsin.)

Englannin kielinen ohje oli selkeä, mutta oli näiden neulominen kyllä aikamoista näpertelyä. Luo 3s, neulo jokainen etu- ja takareunastaan ja jaa tasan kolmelle puikolle. Käsissä ja jalkojen yläosissa hieman oikaisin ja neuloin osat kahdella puikolla huilaamalla silmukat aina neulotun rivin jälkeen puikon toiseen reunaan.

Kun sain osat ommeltua yhteen, nallet ikäänkuin heräsivät eloon. Niitä silittelee ihan huomaamattattaan, pienet laihat nallereppanat. Lapset ottivat Ninnin ja Nannan heti omikseen. Nanna lähti ratsastusretkelle paperitalojen luo. Tyttö 6vee askarteli paperista ja langasta sinitarran avulla satulan ja suitset ja niin Nanna hyppäsi ratsaille. Ninni taas harkitsee helikopterilentoa.

Ja on täällä yhdet sukatkin valmiina. En saa mitään isompaa, kiinnostavaa puikoille. Yksi neuletakki on aluillaan, mutta en osaa päättää jatkanko vai puranko. Siispä neuloskelen ihmetellessäni sukkia. Ja täytyy myöntää, että kauniita sukkamalleja on tarjolla vaikka miten paljon. Tällä kertaa vuorossa Nutkin. Yksinkertaisella mallineuleella varsin näyttävä sukka. Itseäni häiritsi, ettei mallineule ollut päältä symmetrinen. Jos tekisin toisen parin, neuloisin 2 puikkoa ohjeen mallineuletta ja 2 peilikuvana. Lanka on Novitan Nallea.

EVA K.: Nuttu kuin karamelli

Täälläpä minä taas uuden nutun kanssa. Tuosta kesäröijystäni jäi aika lailla vaaleata Sublime kapokia enkä kyllä saanut sitä vielä tähänkään kaikkea menemään. Nutunteko käy jo melko rutiinilla, ajatukset saavat liihottaa muissa maailmoissa, mutta onhan tässä mallissa kyllä silmukoita laskettava vähän väliä. Joka tapauksessa tämä on juuri oivallinen työ teeveen katselun seuraksi. Eikä siinä tarvita teeveetäkään, nautin pelkästä hiljaisuudesta.


Jotain uutta piti kehitellä, kun perusmallia on jo syntynyt niin monta kappaletta. Viime kesän Valgan löytöjä riittää edelleen, joten laitoinpa vähän väriläiskiä muuten niin hillittyyn vaaleaan sävyyn. Tuo ruskehtava lanka on silkkiä, joka tuntuu myös hyvin riittoisalta.
Omasta varastosta löytyi sopivia nappeja, kuin karamellejä.

EVA K: Hillittyä raitaa

Jos on Tiiina jäänyt koukkuun sukkiin, niin minä olen näihin nuttuihin ja röijyihin. Nyt on siis kesäröijy valmis. On tässä välissä tainnut pari nuttuakin valmistua, mutta enpä enää täällä kehtaa kaikkia esitellä.
Tämän tekeminen sujui oikein mukavasti uudella piiiiitkällä pyöröpuikolla. Lankojen väriero olikin suurempi kuin lankakaupan valaistuksessa näytti, mutta hyvä näin.

Halusin tästä vyötärömittaisen, joten en tehnyt ollenkaan ns. pidennystä, vaan kudoin koko ajan kaikilla silmukoilla. Tämäkin on hiukan väljä selästä, mutta ehkä se kuuluu mallin luonteeseen. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Ne ainoat saumat eivät kuvassa näy, mutta otin siis virkkuukoukulla silmukat hihoista puikoille ja kudoin pellavalangalla kaksi kerrosta ennen päättelemistä molempiin puoliin. Saumasta tuli kiva yksityiskohta, kun lanka on erittäin eläväpintaista.

Nyt kyllä harmittaa, että olen heittänyt sen vanhan silkkilangasta neulomani puseron keräykseen. Olisin sen nyt ilomielin purkanut, sillä tuommoista lankaa en ole mistään löytänyt. Jos siis joku sattuu tietämään, mistä löytäisi paksua raakasilkkilankaa, niin kiitos vihjeistä. Ovat nämä minun lankani kyllä riittoisia, tuota pellavaakin jäi vielä efektiksi johonkin muuhunkin työhön, samoin silkkiä pikku nyttyrä. Puuvillasta taas valmistuu seuraava nuttu lähipäivinä.

Tiiina: Ja taas

Lupasin vuoden alussa neuloa enemmän muille kuin itselleni. Tällä kertaa vuorossa oli tilaustyönä eripariset Peppi-sukat omalle tytölle. Neiti on aiemminkin osannut määritellä selkeästi mitä haluaa, joten en alkanut vastaan hangoittelemaan, kun tyttö valikoi haluamansa värit jämälankojen joukosta. Ei varsinaisesti mikään yhteensointuvien lankojen raitaralli. Mutta mikä kaikista tärkeintä: käyttäjälleen mieluiset!

Tiiina: Taas sukat

Jostain syystä puikoilta tipahtelee pelkkiä sukkia. Tällä kertaa mallina oli mukavan selkeä Jules. Harmaansävyinen Nalle Colori sopi malliin hyvin. Kummastelin hieman langan erikoista vihertävää sävyä. Novitan yksiväriset harmaat kun ovat itsessään ihan kauniita.

Onnistuin jopa silmukoimaan varvaskavennusten jälkeiset 26s kohtuullisen kauniisti. Enää ei tarvitse sitä lopetustapaa kartella. Nämä sukat matkaavat lahjaksi sukulaismiehelle. Puikoilla on tälläkin hetkellä kahdet sukat, joten sama virsi jatkunee myös lähitulevaisuudessa.

Kauniit luutut löysin Spending My Time -blogista. Kokeilin omista Novita Bambu -langan jämistä. Kivaa pintaa, mutta hieman epäilyttää näiden toimivuus luutuina. Itse kun olen ohuiden keittiöliinojen ystävä.

Tiiina: Minun vuoroni

Raitasukkavillitys ehti Ylivetoon asti. Tarvitsin pitkälle bussimatkalle neulottavaa ja matkaevääksi valitsin paikallisesta lankakaupasta Noron sukkalankaa. Lanka kiersi nyörille, takkuuntui isoiksi sykeröiksi ja katkeili selvitettäessä. Paikoin lanka oli todella ohutta ja solmujakin oli minun kerässä neljä. Neulepinta on lähes joustamatonta ja eikä lainkaan villamaista. Odotin selvästi enemmän kuin sain.

Mutta kuvat puhukoot puolestaan. Langan värit ovat upeat. Vahvat ja voimakkaat. Tilaisin samoin värjättyä tavallista sukkalankaa, Kiitos!

Nyt meillä on loma. Kauniita keväisiä päiviä, ulkoilua, kiireettä laitettua ruokaa, uunin lämpöä, rauhallisia aamuhetkiä. Jopa aikaa neuloa. Mieli on levollinen alkuvuoden räpiköinnin jälkeen.

EVA K.: Vanhaa lankaa uusin puikoin

Lankavaraston läpikäynti on nyt edennyt 90-luvulla hankittuun paksuun silkkilankaan ja 70-luvulta peräisin olevaan pellavaan. Pellavasta kudoin aikoinaan kaksikin hihasta-hihaan - puseroa, joista toista tyttäreni käyttää edelleen. Joskus olemme olleet jopa molemmat saman puseron sisällä :), kun tytär vielä oli ihan konkreettisesti sydämeni alla.

Silkki löytyi aikoinaan yhden vanhan käsityöliikkeen loppuunmyynnistä. Kudoin siitäkin pitsineulepuseron, joka taisi jäädä vähän vähälle käytölle, ja niinpä olen sen jossain vaiheessa vienyt kierrätykseen. Nyt olisin puseron mielelläni purkanut. Lankaa on kuitenkin viisi kerää, ja niinpä laitoin kesäröijyn alulle. Pellavaa on niin vähän, että siitä tulee vain muutama efektiraita. Lisäksi kävin ostamassa muutaman kerän luonnonvalkeaa Sublime baby cotton kapokia. Aika mukavasti langat käyvät yksiin, eikä röijystä ainakaan tule liian kirjavaa. Muutapa tästä ei vielä osaa sanoakaan, yllätys odottaa. Tämä aloitus tosin on jo toinen, kun ensimmäiseen otin liian isot puikot ja siitä tuli aivan liian löyhää.

Puikoissa olen nyt astunut uuteen aikaan! Onpa todella miellyttävät. Pyöröpuikko on kokonaista 120 cm pitkä ja kaapeliin (!!!) voi yhdistää eripaksuisia puupuikkoja. Ensin oli vähän vaikeuksia, kun kierre ei oikein pysynyt kiinni, mutta nyt sujuu jo oikein mallikkaasti. Puikot ovat tosi kevyet ja niin kauniit, varsinkin näiden luonnonvaaleiden lankojen kanssa tarjoavat todella silmänruokaa.
Voisiko joku kertoa, mikä tarkoitus on kuudella sukkapuikolla? Puikot ovat huomattavasti lyhyemmät kuin metalliset sukkapuikot ja niiden paksuuskin on vähän eksoottinen eli 3,25. Ilmeisesti on siis tarkoitus kutoa sukkaa kuudella puikolla, vai mitä? Kahdella niistä tekaisin pienen myssyn, siihen niiden pituus juuri ja juuri riitti.
Tämä aloitus muuten poseeraa uudella vessanmatolla, jonka kudoin tällä viikolla kaksinkertaisesta ontelolangasta. Keittiön mattokin on hyvässä alussa, ja ilmestyy tänne aikoinaan.

Tiiina: Kalajoki-sukat

Kalajokilaakso-lehti järjesti sukkakilpailun, johon minäkin osallistuin. Neuloin ja purin, hahmottelin jokea, mietin jujua, tein läjän koetilkkuja. Yhtenäkin iltana lapset, 2 ja 6 vuotiaat leikkivät pahaenteisen hiljaa keskenään. Laitoin neuleen syrjään ja hiivein katsomaan mitä metkuja on meneillään. Lapset tekivät ruokaa. Hämmensivät puukauhalla muovilaatikkoa sulassa sovussa. Käskivät maistamaan, kuulemma kalakeittoa. Laatikon pohjalla uiskenteli läjä mallitilkkuja, joihin oli neulottu ahvenia ja muita epämääräisesti kalalta näyttäviä otuksi.

Täytyy siis myöntää, että otin kilpailun aika tosissaan ü. Ja kyllä tänään harmitti kun selvisi, etten sukillani selvinnyt alta sadan sukan joukosta edes 49 sukan yleisöäänestykseen.

Tässä saatekirjelmäni selitykset: "Mieltä rauhoittava jokimaisema peltoaukeineen on parasta Kalajokilaaksossa. Siksi neuloin sukkiini joen, joka kiemurtelee jalan ulkosyrjällä. Joessa on muuten mutkia aikalailla saman verran kuin Kalajokilaaksossa on kuntia, hieman laskutavasta riippuen. Ja pitäähän Kalajoki-sukissa olla joen lisäksi myös kala – vaikka sitten vain toisessa sukassa. Parhaat villasukat ovat jalkaan (ja kengän sisään) napakasti istuvat ja käytännölliset. Yksinkertaisen kaunis kuvio sopii arkiseen villasukan."

EVA K.: Kevään merkkejä

Minä täällä taas, mutta en sentään tällä kertaa ainaisten nuttujeni kanssa - vaikka kyllä niitäkin edelleen syntyy.
Nuttukurssilla joku mainitsi, että pitäisi olla myös yhtenä kappaleena neulottavat housut. Minullepa sattui silmiin ohje poikittain tehdyistä housuista ja nehän pystyi tekemään myös yhtenä kappaleena, kun antoi mennä.
Hm, tulos ei kyllä ole paras mahdollinen käytössä. Housut ovat siis samanlaiset edestä ja takaa ja tässä versiossa yläosa on liian matala vaippakansalle.
Langat ovat omaa varastoa ja suurimmaksi osaksi muilta saatuja. Kevätköhän se vaikuttaa, että ajattelin "siivota" lankojani vähän vähemmäksi. Värit ovat keväisen valoisia ja hempeitä. Teinpä sitten vielä baskerinkin.
Pieni surffailu käsityöblogeissa antoi muuten tulokseksi useampia yhtenä kappaleena neulottuja housuja, mutta ei kuitenkaan tätä mallia.

EVA K.: Kurssikuulumiset

Kuten kuvasta näkyy, nuttuja tuli vähän joka numerolle, joukossa jopa yksi merimiesmalli.

Kurssi kokoontui Ylivieskassa kahtena peräkkäisenä tiistai-iltana. Tuloksena syntyi lähes tusina persoonallista ja kaunista yllätysnuttua. Näytti siltä, että yksi ja toinen halusi vielä tehdä toisenkin, sen verran koukuttava ja houkuttava tämä malli kyllä on.
Koska itse nutun teosta on jo niin paljon juttuja, niin kertokoot nämä kuvat nyt enemmän kuin sanat.
Minulle jäi hyvä mieli tästä ensimmäisestä vetämästäni käsityökurssista ja sain vahvistusta ajatukselle, että hyvä kannattaa panna kiertoon.
Toivottavasti muutama nuttu nähdään myös kevätnäyttelyssä huhtikuussa.
Ja jos Ylivieskan katukuvassa kevään tullen alkaa näkyä mielenkiintoisia röijyjä, niin jäljet johtavat tälle kurssille :=).